Kurkistus sijoittajan aivoihin

Viimeisen kymmenen vuoden aikana taloutta ja sijoittamista on ryhdytty tutkimaan uusin menetelmin. Uudet tieteenalat, neurotaloustiede (neuroeconomics) ja neurorahoitustiede (neurofinance) yhdistävät psykologian, neurotieteen ja taloustieteen menetelmiä.


Uuden tieteenalan moottorina on toiminut tekninen kehitys, joka on antanut tutkijoille mahdollisuuden kurkistaa koehenkilön aivojen sisään tämän ratkoessa erilaisia tehtäviä.

Peruslaite tutkimuksessa on funktionaalinen magneettikuvauslaite (engl. Functional Magnetic Resonance Imaging, fMRI), joka mittaa magneettikentän avulla hapekkaan veren määrää aivoissa. Mittauksista luodaan tietokoneen avulla kolmiulotteinen, lähes reaaliaikainen kuva aivojen toiminnasta. Kuvassa aivojen aktiiviset alueet syttyvät erivärisinä hapen kulutuksen mukaan.

Tämä teknologia on vielä verrattain nuorta. Ensimmäiset fMRI laitteet näkivät päivänvalon vain 20 vuotta sitten. Nuoresta iästään huolimatta uusi tiede on kuitenkin jo poikinut mielenkiintoisia löytöjä ja optimististen arvioiden mukaan neurotaloustiede voi vielä mullistaa koko valintateorian.

 

Raha on huumetta aivoille

Vuonna 2004 neurotieteen ja psykologian professori Brian Knutson teki tärkeän havainnon Stanfordin yliopiston magneettikuvauslaboratoriossa. Joukko opiskelijoita toimi koehenkilöinä kokeessa, jossa heidän piti pelata ”sijoituspeliä” samalla kun heidän aivoja kuvannettiin fMRI-laitteella. Knutson havaitsi, että syvällä aivoissa oleva talamuksen mediaalinen tumake (nucleus accumbens, NAcc) aktivoitui kun opiskelijat uskoivat tekevänsä voitokkaita sijoituksia.

NAcc on syvällä aivoissa oleva kehityshistoriallisesti alkukantainen osa, jollainen löytyy muiltakin nisäkkäiltä. Sen tiedetään liittyvän motivaatioon, palkkiojärjestelmään ja addiktioihin. Eläinkunnassa sen aktivoi lajin hengissäpysymisen kannalta välttämättömät halut: ravinto ja seksi. Ihmisellä näiden lisäksi NAcc:n aktivoi voimakkaasti myös erilaiset huumausaineet sekä yllättäen myös odotus rahan tienaamisesta.

Professori Knutsonin mukaan mikään ei sytytä koetilanteessa ihmisen aivoja kuten raha. Mahdollisuus hankkia rahaa on ihmiselle sama kuin herkku on koiralle. Aivojen NAcc aktivoituu voittojen odotuksesta. Ja juuri voiton janoaminen on aktivoiva tekijä, ei itse voiton realisoituminen.

Kun voitot sitten realisoituvat, aivojen kehityshistoriallisesti uudemmat osat alkavat suunnitella rahalle käyttöä. Tutkimustulos haastaa perinteisen käsityksen rahasta pelkkänä vaihdannan välineenä; ihmiset näyttävät saavan mielihyvää rahan hankinnasta itsestään ja kärsivän sen menetyksestä. Itseasiassa rahan menettäminen käsitellään aivoissa samalla alueella kuin fyysinen kipu. Ei siis ihme, että sijoitustappiot kirvelevät.

Ahneus ja pelko

Sijoituskirjallisuudessa kuvataan usein sijoittajan painivan päätöksissään ahneuden ja pelontunteiden kanssa. Aivokuvanteista näemme, että tilanne on aivan kirjaimellisesti näin.

Kun koehenkilöille tarjotaan testitilanteessa korkeariskistä ja matalariskistä vaihtoehtoa, aktivoituu aivoissa joko edellä mainittu NAcc, joka käskee heti tarttumaan mahdolliseen suurempaan palkkioon tai insula cortex, alue jolla käsitellään tunteista mm. pelkoa, vihaa ja inhoa.

Knutsonin mukaan näiden aivoalueiden aktiivisuudesta voidaan päätellä valitseeko koehenkilö riskipitoisen vai turvallisen vaihtoehdon jo ennen kuin henkilö tekee valinnan tietoisella tasolla. Jos NAcc-alue aktivoituu se ennakoi korkeariskistä vaihtoehtoa, kun taas insulan aktivoituminen ennustaa matalariskistä valintaa.

Tämä pätee sekä rationaalisiin että epärationaalisiin valintoihin. Toiset karttavat riskiä luonnostaan, vaikka se kannattaisi ottaa, ja jotkut taas ovat persoja riskille tilanteesta riippumatta.

Useimmat ihmiset ovat riskinkarttajia, kuten perinteinen rahoitusteoria rationaalisesti odottaa. Oma lukunsa ovat kuitenkin riskin rakastajat. He ovat uhkapelureita, jotka ovat valmiita ottamaan myös epärationaalisia riskejä.

Uhkapelurin aivot

NAcc on osa aivojen limbistä järjestelmää, joka on lajikehityksellisesti vanha ja liittyy merkittävästi tunne-elämän sääntelyyn. Limbisen järjestelmän mielihyväkeskus tuli hyvin tunnetuksi rottakokeessa 50-luvulla. Aivotutkijat James Olds ja Peter Milner stimuloivat rotan aivoja mielihyväkeskukseen (sattumalta) asennetuilla elektrodeilla.

Pian huomattiin, että koe-eläin tavoitteli tätä stimulaatiota ja tutkijat asensivatkin häkkiin katkaisijan, jota painamalla rotta pystyi itse stimuloimaan aivojaan. Lopputulos oli, että rotta painoi katkaisijaa jopa seitsemänsataa kertaa tunnissa. Tilanteen salliessa rotta oli valmis jatkamaan stimulaatiota syömisen ja juomisen kustannuksella kuolemaansa saakka.

Vuosikymmenien tutkimuksissa on selvinnyt, että euforisen hyvänolon tunteen takana on aivojen välittäjäaine dopamiini ja sen erityksen ytimessä on juuri NAcc. Tämän ns. dopamiiniradan häiriöt ovat kaikkien haitallisten riippuvuuksien takana, oli kyseessä sitten huumausaine-, seksi- tai uhkapeliriippuvuus.

Taipumus riskikäyttäytymiseen voi selittyä osin geneettisesti. Tutkijat ovat tunnistaneet geeni alleelin D2A1, joka on liitetty mm. patologiseen pelihimoon (Comings, 1998). Yksilön kannalta onkin tärkeää tunnistaa oma herkkyytensä esimerkiksi uhkapelimäiseen tradingiin. Jännitystähän voi hakea elämäänsä edullisemmin muualta kuin sijoitusmarkkinoilta.

Välitön vai lykätty palkkio

Ihminen poikkeaa eläimistä siinä, että kykenemme pitkäjänteiseen suunnitteluun sekä siirtämään kulutusta tulevaisuuteen. Muut eläimet toimivat nykyhetkessä.

Rahoituksen käyttäytymistieteilijöille eri tavoin kehystetyt valintakokeet, joissa koehenkilöitä pyydetään valitsemaan välittömän rahallisen palkkion tai tietyn ajan päästä saatavan suuremman palkkion välillä ovat peruskalustoa.

Eräs avainlöydös on, että ihmiset pyrkivät suosimaan heti saatavaa palkkiota (present bias). Hyvään välittömään tarjoukseen on erittäin vaikea olla tarttumatta, vaikka rationaalisesti odottaminen olisikin perusteltua.

Perinteinen taloustiede odottaa, että valintatilanteessa homo economicus diskonttaa riskisuhteutetulla tuottovaatimuksella tulevaisuuden tarjouksen nykyhetkeen ja vertaa sitä heti saatavilla olevaan tarjoukseen, sekä valitsee näistä kahdesta arvokkaamman (jotkut rationalistit ovat ihan vakavissaan, että toimimme kuten tekisimme aina nämä laskutoimitukset).

Todellisuudessa valinta on vähemmän rationaalinen. Aivotutkimus osoittaa, että valinta välittömän palkkion ja tulevaisuudessa saatavan suuremman palkkion välillä sytyttää aivoissa kaksi eri osaa (McClure, et. al. 2004). Kehityshistoriallisesti vanhempi limbinen järjestelmä huutaa tarttumaan heti saatavaan palkkioon, kun taas kehityshistorian tuore tuote etuotsalohkon kuori (prefrontal cortex) arvioi myöhemmän palkkion edullisuutta.

Valitettavasti aivokuoren päätöksentekoa on helppo häiritä. Esimerkiksi erilaiset tunteet saavat helposti vallan päätöksenteossa. Mielenkiintoista on se, että sama etuotsalohkon kuori joka arvioi pitkän aikavälin sijoitusmahdollisuuksia on myös avainasemassa ihmisen sosiaalisen käytöksen säätelyssä. Onkin ehdotettu, että tämä voi olla ”sijoittajien laumakäyttäytymisen” sekä markkinoille muodostuvien hintatrendien (momentum) takana (Liang 2011).

Tutkimuksen tulevaisuus

Neutotaloustiede on uusi suuntaus ja kaikki eivät sen löydöksiä sulata. Kriitikoiden mukaan koetilanteet vastaavat huonosti todellisuutta ja fMRI-kuvaus on heidän mukaansa aivan liian epätarkka menetelmä niinkin monimutkaisen ilmiön selittämiseen kuin ihmisen päätöksenteko on.

Monet toivovat kuitenkin neurotaloustieteestä yhdistävää tekijää rahoituksen käyttäytymistieteen ja perinteisen taloustieteen rationalistien välille.

Aivotutkimuksella on kuitenkin jo nimekkäitä tukijoita rahoituksen tutkijoiden joukossa. Nobel palkittu (2002) rahoituksen käyttäytymistieteen tutkija Daniel Kahneman pitää aivotutkimusta alan tulevaisuuden suuntana. Bloomberg Markets -julkaisussa helmikuussa 2006 hän ennakoi tulevaisuutta näin: ”Jos haluat maksimoida ymmärryksesi sijoitusmaailmasta, akateemisessa tai käytännön mielessä, sinun on parempi vakavasti kiinnittää huomiota aivotutkimukseen”.


Lähteet:

www-psych.stanford.edu

Comings, D., 1998, The Molecular Genetics of Pathological Gambling, CNS Spectrums 3, 20-27.

Liang, Hao, A Neural Basis of Herd Behavior in Stock Market: An Experimental Design (February 15, 2011).

McClure, S, Laibson, D., Loewenstein, G., and J. Cohen, 2004, Separate Neural Systems Value Immediate and Delayed Monetary Rewards, Science, 306, 503-507.


© Tekijänoikeuksin suojattua alkuperäistä materiaalia. Lainattaessa lähde mainittava (Investori.com). Jos lainaat tekstiä nettiin, pyydämme linkittämään alkuperäiselle sivulle. Kokonaisen artikkelin lainaaminen kielletty ilman Investorin kirjallista lupaa.

Protected by Copyscape Originality Checker

Investori suosittelee

tutustumaan myös blogeihin (valikosta).



Lue myös

Voita pörssi-indeksi ja puolita riski

article thumbnail Uskoisitko että sijoitussalkku, jossa on 40% velkakirjoja ja 60% osakkeita voisi voittaa...
Lue lisää...

Mitä ovat warrantit?

article image Warrantti on monelle sijoittajalle vielä uusi tuttavuus, vaikka Helsingin arvopaperipörssissä...
Lue lisää...

Rahastosijoittajan muistilista

article imageSijoittamisen aloittaminen onnistuu helpoiten sijoitusrahastoilla. Tässä rahastosijoittajan...
Lue lisää...

Ovatko ennusteet kolikonheittoa?

article thumbnail Osakekurssien muutokset ovat pitkälle satunnaisia, eikä kukaan voi varmuudella ennustaa...
Lue lisää...