Sijoittamisen viisastenkivi – hajautus

Osakesijoittajat ovat pitkään etsineet sijoittamisen viisastenkiveä, menetelmää, joka toisi parhaan sijoitustuoton. Tutkimus on kuitenkin löytänyt vain yhden keinon, joka todennäköisimmin tuottaa parhaan tuloksen: sijoitusten laaja hajautus yhdistettynä kärsivälliseen mieleen. Mikä parasta, tämä menetelmä on sijoittajalle tavallaan ilmainen: rahoitusteorian mukaan hajauttamalla osakesijoitukset riski pienenee ilman, että tuotto-odotuksesta tarvitsee tinkiä.

Yksityissijoittajat eivät kuitenkaan vielä riittävästi hyödynnä hajautusta. Keskivertosijoittaja omistaa vain muutaman yhtiön osakkeita. Yksittäisiin osakkeisiin sijoittavat ovat tietyssä mielessä uhkapelureita. He valitsevat mieluummin pienen todennäköisyyden, että onnistuisivat löytämään salkkuunsa parhaiten tuottavat osakkeet, sen sijaan, että ottaisivat asianmukaisesti hajautetun osakesalkun tuoton.

Hajautus ei syö tuotto-odotusta

Osakesijoituksen riski voidaan jakaa kahteen osaan: systemaattiseen ja epäsystemaattiseen riskiin. Epäsystemaattinen riskin osa, joka tarkoittaa yhtiökohtaista tai toimialakohtaista riskiä, voidaan minimoida hajauttamalla osakesijoitukset useisiin yhtiöihin eri toimialoille. Modernin portfolioteorian mukaan sijoittajaa ei palkita kasvaneen tuotto-odotuksen muodossa siitä riskin osasta, joka voidaan hajauttaa pois. Sijoitussalkun tuotto-odotus nousee vain suhteessa sen sisältämän markkinariskin määrään, joka tarkoittaa riskin systemaattista osaa.

Usein väitetään, että suurin osa hajautushyödystä saavutetaan jo hyvin pienellä määrällä eri osakkeita. Vaikka pienikin osakesijoitusten hajautus – sijoittaminen kymmeneen tai suurempaan määrään yhtiöitä, jotka toimivat eri toimialoilla – saavuttaa jo merkittävän osan hajautushyödystä, ei tällainen hajautus ole lähellekään optimaalinen. Tutkimusten mukaan esimerkiksi Yhdysvalloissa teoreettinen optimihajautus ylittää 300 eri osaketta. Määrä on luonnollisesti huomattavasti suurempi, jos kansainvälinen hajautus otetaan huomioon. Tehokkaaseen hajautukseen tarvittava osakkeiden määrä on myös kasvanut. Uudet sijoitustuotteet ovat tehneet hajauttamisen kustannustehokkaammaksi, kansainvälinen sijoittaminen on entistä helpompaa, ja euroalue laajentaa sijoittajan kotimarkkinaa Euroopassa.

Miksi kaikki eivät hajauta?

”Asiantuntevat sijoittajat hajauttavat, koska he eivät pidä sijoittamista viihteenä.”

– Peter L. Bernstein kirjassa Against the Gods: The Remarkable Story of Risk

Hajauttamisen edut ovat selvät, mutta iso osa yksityissijoittajista ei silti hyödynnä hajautusta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa keskivertosijoittaja omistaa vain kolmen tai neljän yhtiön osakkeita. Tilanne on Suomessa hyvin samankaltainen. Miksi sijoittajat eivät hyödynnä hajautusta? Osaksi syynä ovat tietysti kustannustekijät. Hyvin pienellä summalla ei ole kustannustehokasta hankkia usean yhtiön osakkeita. Sijoitusrahastot mahdollistavat kuitenkin hyvän hajautuksen hyvinkin pienellä summalla.

Professori Meir Statman on selvittänyt yksityissijoittajien haluttomuutta hajauttaa The Financial Analyst Journal –lehdessä (July/ August 2004) julkaistussa tutkimuksessaan “The Diversification Puzzle”. Ymmärtääksemme paremmin sijoittajien käyttäytymistä on tarpeen tutkia hajautettujen ja hajauttamattomien osakesalkkujen ominaisuuksia. Moderni portfolioteoria opettaa, että hajauttamalla osakesijoitukset riski pienenee ilman, että odotetusta tuotosta tarvitsee tinkiä. Yksittäisistä osakkeista koostuvien sijoitussalkkujen tuotot heiluvat voimakkaasti täydellisesti hajautetun osakesalkun tuoton ympärillä. Juuri tässä voi olla selitys sijoittajien haluun omistaa vain muutamia osakkeita. Muutamista eri osakkeista koostuvalla sijoitussalkulla on pieni mahdollisuus tuottaa erinomaisesti, jos sijoittaja on riittävän onnekas valitakseen siihen juuri parhaat osakkeet. Hajauttamattoman osakesalkun tuotto voi myös hyvällä todennäköisyydellä jäädä heikoksi.

Statmanin mukaan sijoittajat, jotka haluavat vaurastua nopeasti, saavat paremman mahdollisuuden päästä nopeasti eteenpäin sijoittamalla muutamiin yhtiöihin kuin hajauttamalla riittävästi. Statman havainnollistaa asiaa simulaatiolla S&P 500 -indeksiin kuuluvilla osakkeilla vuodesta 1980 vuoteen 2001. Jos sijoittaja aloitti 1.000 dollarin panoksella ja sijoitti vuosittain satunnaisesti valittuun viiteen yhtiöön, oli hänellä 10% todennäköisyys kerryttää 45.669 dollaria, tai enemmän, vuoden 2001 loppuun mennessä. Vastaava luku paremmin hajautetulle, 50 yhtiöstä koostuvalle salkulle, oli vain 32.108 dollaria.

Valitettavasti uhkapelurit maksavat yleensä kalliin hinnan suurten tuottojen tavoittelusta. Sijoittaminen vain muutamaan yhtiöön toimii kuten lotto: jotkut rikastuvat, mutta useimmat eivät. Asiantuntevat sijoittajat eivät pelaa sijoituksillaan. Viihdettä ja jännitystä löytyy huomattavasti halvemmalla muilta elämän alueilta. Kuten sijoituskirjailija David Bach asian ilmaisee: ”Elämän pitää olla kiinnostavaa – sijoitusten tulee olla tylsiä.”

 

Investori 805J

 


© Tekijänoikeuksin suojattua alkuperäistä materiaalia. Lainattaessa lähde mainittava (Investori.com). Jos lainaat tekstiä nettiin, pyydämme linkittämään alkuperäiselle sivulle. Kokonaisen artikkelin lainaaminen kielletty ilman Investorin kirjallista lupaa.

Protected by Copyscape Originality Checker


Lue myös

Korkokäyrä antaa tärkeää tietoa sijoittajalle

article thumbnail Talouslehden sivulta löytyy kuvaaja, johon on piirretty eripituisten markkinakorkojen tuotot....
Lue lisää...

Älä ole huono sijoittaja

article imageSijoittajat vaarantavat oman varallisuutensa monin tavoin: He käyvät liian usein osakekauppaa. He...
Lue lisää...

Lapselle rahasto-osuuksia

article thumbnail Sijoitusrahastolahjoin on mahdollista kerätä lapselle mukava pesämuna tulevaisuuden tarpeita...
Lue lisää...

Lahjaksi arvopapereita

article thumbnail Lahjoja on mukava antaa ja saada, mutta toisinaan sopivan lahjan keksiminen vaikkapa lapsille tai...
Lue lisää...