Sijoittamisen psykologiasta

Yksi uusimmista rahoitustieteen tutkimushaaroista on 'rahoituksen käyttäytymistiede' (behavioral finance). Rahoituksen käyttäytymistiede yhdistää psykologiaa ja taloustiedettä, ja siitä on tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana alalle keskeinen tutkimushaara.


Klassiset talousteoriat olettavat, että sijoittajat (joukkona) ovat rationaalisesti toimivia tuottoa maksimoivia ’agentteja’. Useimpien arkikokemus ihmisten rationaalisuudesta on kuitenkin hyvin erilainen. Tiedämme, että joudumme tekemään päätöksiä puutteellisin tiedoin, tunteiden ohjaamina, ja että myös muut ihmiset vaikuttavat valintoihimme.

Uuden tieteenalan pioneereja ovat psykologit Daniel Kahneman ja Amos Tversky. Heidän vuosikymmeniä kestänyt uuttera tutkimustyö toi psykologian mukaan taloustieteiden valtavirtaan. Kahneman palkittiin työstään Nobelin taloustieteen palkinnolla vuonna 2002. Tversky olisi epäilemättä jakanut kunnian, mutta hän kuoli jo 1996.

Kahneman ja Tversky ovat kehittäneet prospektiteoriaksi (prospect theory) kutsutun joukon havaintoja, joihin useimmat uudet teoriat pohjaavat. He tiivistävät epärationaalisten sijoituspäätösten syyt neljään seikkaan: yliluottamus, virheelliset arviot, laumasieluisuus ja tappiokammo. Näiden psykologisten sudenkuoppien tunteminen auttaa käytännön sijoittajaa paremmin välttämään virheet, joille me kaikki olemme alttiita.

 

Liiallinen itseluottamus on vaarallista


Sijoittamisen psykologian tutkimus on osoittanut, että sijoittajat luottavat liikaa kykyynsä ennustaa osakemarkkinoiden kehitystä ja että heidän on vaikea jälkikäteen totuudenmukaisesti kuvailla päätöksentekohetken näkemyksiään.

Sijoittajat eivät toki ole sen erikoisempia kuin muutkaan ihmiset, vaan nämä ominaisuudet ovat yleisinhimillisiä. Suuri enemmistö ihmisistä uskoo olevansa keskimääräistä parempia autoilijoita, keskimääräistä terveempiä, keskimääräistä parempia vanhempia jne. Kaikkien kohdalla tämä ei tietenkään voi pitää paikkaansa.

Paisuneesta itseluottamuksesta muodostuu sijoittajalle helposti vaarallinen noidankehä. Nousevilla osakekursseilla melkein kaikki sijoittajat onnistuvat. Markkinatilanteesta johtuva menestys sekoitetaan helposti taitoon ja itseluottamus omiin kykyihin kasvaa. Poikkeuksellisen hyvän menestyksen odotetaan ylioptimistisesti jatkuvan ja sijoittajan riskinotto saattaa paisua korkeiden osakehintojen vallitessa, johtaen lopulta sijoittajalle aivan liian riskipitoiseen salkkuun.

Sijoittajat olettavat tulevaisuuden vastaavan lähihistoriaa


Sijoittajat pitävät liian lyhyitä aikasarjoja sijoitustuotoista edustavina ja ennustavat tulevaisuutta niiden mukaan. Ihmisen luontainen laumasieluisuus saa kaikki lähtemään pörssimarkkinoille silloin kun takana on nousuvoittoinen historia, ja luopumaan osakkeista viimeistään kurssilaskun ollessa synkimmillään. Ihmisillä vaikuttaisi olevan myös taipumus nähdä trendejä ja ennustettavuutta sielläkin missä niitä ei ole.

Ekonomisti ja Harvard Business Schoolin entinen professori Terry Burnham kuvaa kirjassaan Mean Markets and Lizard Brains (Wiley 2005) sijoittajien markkinatrendien hakemisen johtuvan aivojen primitiivisistä osista, jotka evoluutio on automatisoinut hakemaan toistettavuutta:

Meidän aivomme, kuten meidän kehomme, heijastavat esi-isiemme elinympäristöä. Primitiiviset aivojen osat ovat erityinen trendejä etsivä, taaksepäin katsova järjestelmä, joka muinoin auttoi meitä onnistuneesti kokoamaan ruokaa ja toistamaan menestyksellisiä toimintamalleja. Tämä järjestelmä auttoi esi-isiämme selviytymään ja lisääntymään, mutta sijoitusmarkkinoilla taaksepäin katsovasta järjestelmästä rangaistaan. Historiatietoon perustuvat toimintamallit saavat meidät helposti ostamaan markkinan huipulla ja myymään pohjalla.

Tappiokammo


Tutkijat ovat havainneet, ettei sijoittajan hyötyfunktio ole symmetrinen tappioiden ja voittojen suhteen. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että 1000 euron sijoitustappio aiheuttaa enemmän mielipahaa kuin 1000 euron voitto mielihyvää. Voisi siis sanoa, että sijoittajat haluavat välttää tappioita enemmän kuin tavoitella voittoa.

Sijoittajan suhtautuminen tuoton tavoitteluun ja mahdollisiin sijoitustappioihin on tietenkin yksilöllistä. Tutkimusten mukaan sijoittajat haluavat kuitenkin keskimäärin enemmän välttää tappioita kuin hakea tuottoa. Jotkut ekonomistit käyttävät yksinkertaistettua 2:1 nyrkkisääntöä: euron tappio aiheuttaa kaksinkertaisen mielipahan euron voiton tuomaan mielihyvään verrattuna.

Haitalliseksi tämä tappiokammoksikin kutsuttu taipumus muodostuu, kun se vääristää päätöksentekoa. Pahimmillaan pelko virheellisestä sijoituspäätöksestä ja siitä seuraavasta katumuksesta voi estää sijoittajaa tekemästä mitään päätöksiä. Mielenrauhan säilyttämiseksi suuriakin varoja saatetaan esimerkiksi pitää pankin normaalilla käyttötilillä.

Valitettavasti sijoitusten välttäminen ei kuitenkaan poista riskiä. Rahan pitäminen käteisenä kun on varma tapa hävitä. Kolmen prosentin inflaatiolla raha menettää puolet ostovoimastaan 23 vuodessa. Pelkästään omaisuuden reaaliarvon säilyttäminen edellyttää jo kohtuullista sijoitustuottoa.

Riskinottohalu vaihtelee tilanteen mukaan


Usein ajatellaan, että henkilöllä on tietynlainen suhtautuminen riskinottoon luonteenomaisena, ikään kuin pysyvänä piirteenä. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että suhtautuminen riskiin voi olla erilaista eri tilanteissa. Esimerkiksi sama henkilö harrastaa uhkapelejä (ns. riskin rakastaja) ja ottaa vakuutuksia (riskin karttaja).

Valintakokeissa on myös osoitettu, että ihmiset saadaan valitsemaan odotusarvoltaan identtisessä tilanteessa eri vaihtoehto kuvaamalla tilanne toisin. Yleisesti ottaen tappiokammo vaikuttaa voimakkaasti ihmisten valintaan. Tutkijat ovat osoittaneet, että sijoittajat valitsevat suuremmalla varmuudella uhkapelin tappioiden uhatessa, ja ovat paljon varovaisempia voittoa tavoitellessaan.

Tappiokammon seurauksena sijoittajat esimerkiksi myyvät mieluiten salkustaan voitollisia osakkeita ja pitävät tappiolliset. Sijoittajat välttelevät tappion tunnustamista ja siitä aiheutuvaa katumusta. Salkussa olevaa tappiollista osaketta pidetään irrationaalisesti arvokkaampana kuin mitä markkinat siitä tarjoavat. Jo verotuksellisesti olisi edullisempaa myydä tappiolliset osakkeet ja hyödyntää luovutustappio muissa kohteissa. Jos sijoittaja todella uskoo tappiollisiin osakkeisiin, voi hän myös myöhemmin hankkia vastaavia takaisin.


Kirjallisuutta aiheesta:

Sattuman kauppaa Wall Streetillä (kirjan luku 10)
Burton G. Malkiel, Talentum (2008)

Inefficient Markets
Andrei Shleifer, Oxford University Press (2000)

Beyond Greed and Fear
Hersh Shefrin, Harvard Business School Press (1999)


© Tekijänoikeuksin suojattua alkuperäistä materiaalia. Lainattaessa lähde mainittava (Investori.com). Jos lainaat tekstiä nettiin, pyydämme linkittämään alkuperäiselle sivulle. Kokonaisen artikkelin lainaaminen kielletty ilman Investorin kirjallista lupaa.

Protected by Copyscape Originality Checker


Lue myös

Sijoittamisen alkuun pienellä pääomalla

article thumbnail Pienelläkin kuukausittaisella sijoituksella voi saada kokoon merkittävän summan, kunhan...
Lue lisää...

Rahastosijoittajan muistilista

article imageSijoittamisen aloittaminen onnistuu helpoiten sijoitusrahastoilla. Tässä rahastosijoittajan...
Lue lisää...

Sijoittajan huoneentaulu

article thumbnail
Lue lisää...

Älä ole huono sijoittaja

article imageSijoittajat vaarantavat oman varallisuutensa monin tavoin: He käyvät liian usein osakekauppaa. He...
Lue lisää...