Sijoita verotehokkaasti

Järkevän sijoittajan päämäärä on pitkän aikavälin verojen jälkeisen sijoitustuoton maksimointi, oma riskinsietokyky huomioiden. Sijoitusten verorasitusta voi minimoida sijoittamalla verotehokkaasti.

Yksityissijoittajan kannalta verotehokkuus tarkoittaa käytännössä veronmaksun lykkäämistä mahdollisimman kauan välttämällä myyntivoiton veron realisoituminen. Jos varallisuusmassa on suuri ja osa varallisuudesta omistetaan yhtiöiden kautta, on käytössä laajemmat verosuunnittelumahdollisuudet. Näissä tilanteissa kannattaa käyttää veroasiantuntijan palveluita tehokkaan kokonaisuuden suunnittelemiseksi.

Verorasitusta voidaan keventää myös perintöverotuksen osalta. Tavallistenkin perintöjen tapauksessa hyvällä etukäteissuunnittelulla, lahjoituksilla elinaikana ja oikealla testamentin laadinnalla voidaan saavuttaa merkittävää säästöä lopullisessa perintöverotuksessa. Varallisuuden siirtoa käsitellään lähemmin omassa artikkelissaan.

Lykätty verotus tuo etua

Sijoitustuotto realisoituu verotettavaksi tuloksi vasta kun sijoituksia myydään tai sijoituksesta maksetaan sijoittajalle tuottoa. Verotehokkuuden näkökulmasta sijoittajan kannattaa valita instrumentit jotka eivät maksa tarpeettomasti tuottoja ’ulos’ sekä välttää ylimääräistä arvopapereiden myyntiä joka realisoisi verotuksen.

Lykättyä veronmaksua voi pitää korottomana lainana sijoittajalle. Pitkän aikavälin sijoittajan salkussa verottajankin osuus kasvaa ’korkoa’. Parhaiten tähän lopputulokseen päästään rakentamalla sijoittajan riskinsietokykyyn mukautettu hyvin hajautettu sijoitussalkku, jossa kaupankäyntitarve on minimoitu.

Rahastosijoituksissa sijoittajan kannattaa valita rahaston kasvuosuudet tuottoa maksavien tuotto-osuuksien sijaan. Näin rahaston tuotto jää täysimääräisenä kasvamaan, ja verotus realisoituu vasta rahasto-osuuksia luovutettaessa.

Pitkäaikaissijoittaja hyödyntää hankintameno-olettaman

Sijoituksensa pitkään pitävä sijoittaja hyötyy, paitsi alhaisista kaupankäyntikustannuksista ja lykätystä veronmaksusta, myös mahdollisuudesta hyödyntää hankintameno-olettama verotuksessa.

Veronalaista luovutusvoittoa laskettaessa myyntihinnasta vähennetään todellinen hankintameno ja mahdolliset kulut. Todellisen hankintamenon sijasta luonnollisen henkilön tai kuolinpesän verotuksessa voidaan käyttää myös hankintameno-olettamaa.
Hankintameno-olettama on 20 % luovutushinnasta alle 10 vuotta omistetulle omaisuudelle ja 40 % vähintään 10 vuotta omistetulle. Hyvin pitkään omistetulle omaisuudelle hankintameno-olettama on usein edullisin vaihtoehto, ja se on myös aina käytettävissä, jos hankintahintaa ei pystytä osoittamaan. Hankintameno-olettaman lisäksi ei voi enää tehdä muita vähennyksiä luovutusvoittoa laskettaessa.

Seuraavassa taulukossa havainnollistetaan lykätyn veronmaksun ja hankintameno-olettaman tuomaa etua kahdella kuvitteellisella sijoitussalkulla.

Molempien sijoitussalkkujen alkusijoitus on 100.000 ja tuotto 8 % vuodessa. Veroprosentti on 28. Salkusta A maksetaan verot vuosittain ja varat sijoitetaan uudelleen. Salkussa B arvopaperit pidetään koko sijoitusajan, ja vero maksetaan vasta sijoitusajan lopussa. Salkun B suluissa olevat summat kuvaavat salkun verojen jälkeistä arvoa, kun veron laskennassa on käytetty 40 % hankintameno-olettamaa. Luvut on pyöristetty.

Taulukosta huomaamme, että hankintameno-olettaman tuoma etu on merkittävä todella pitkissä sijoitusajoissa. Hankintameno-olettama tulee luonnollisesti edulliseksi myös lyhyemmillä sijoitusajoilla, jos sijoitus kasvaa erittäin voimakkaasti.