Sijoittajan verotus

Sijoittajan kannattaa aina huomioida verotuksen vaikutus sijoituspäätöksissä ja harjoittaa verosuunnittelua. Verosuunnittelun päämääränä on valita verotuksellisesti edulliset toimintatavat ja ehkäistä verotuksellisesti epäedullisten ja epäselvien tilanteiden syntyminen laillisia ja hyväksyttäviä toimintatapoja käyttäen.

Seuraavat veronäkökohdat on kirjoitettu tuloverolain mukaan verotettavan luonnollisen henkilön tai kuolinpesän näkökulmasta.

Sijoitustuotot ovat pääomatuloa

Pääsääntöisesti sijoitustoiminnan tuotot, kuten korot, osingot, vuokrat, myyntivoitot sekä sijoitusrahastojen ja -vakuutusten maksamat tuotot, ovat veronalaista pääomatuloa. Pääomatulon veroprosentti on 28. Poikkeuksen tästä tekevät lähinnä verovapaaksi säädetyt ns. pienet luovutusvoitot ja osingot, joiden lopullinen verotus on kevyempää.

Osinkojen verotus

Nykyisen verolainsäädännön mukaan listatusta yhtiöstä (pörssiyhtiöstä) saadusta osingosta 70 % on veronalaista pääomatuloa ja 30 % verovapaata tuloa. Listattu yhtiö pidättää maksamansa osingon kokonaismäärästä 19 % ennakonpidätyksen ja tilittää sen verohallinnolle.
Listaamattoman yhtiön jakamat osingot ovat verovapaita 90.000 euroon asti (osingonsaajakohtainen raja) kunhan jaettavan osingon määrä on korkeintaan 9 % osakkeen matemaattisesta arvosta. Verovapaan rajan ylittäviä, 9 % laskennallisen tuoton puitteissa jaettuja osinkoja verotetaan kuten pörssiyhtiön jakamia osinkoja.

Sijoitusrahastot

Verotuksen kannalta rahastosijoittaminen on parhaimmillaan hyvin yksinkertaista. Itse sijoitusrahastot ovat toiminnassaan verovapaita, ja verojen maksaminen tulee ajankohtaiseksi vasta, kun varoja jaetaan rahastosta sijoittajille.

Sijoitusrahasto-osuuksien myyntivoitot ja rahaston maksamat tuotot ovat veronalaista pääomatuloa. Rahastoyhtiö suorittaa tuotto-osuuden maksun yhteydessä ennakonpidätyksen ja tilittää sen verohallinnolle.

Sijoittajan ei itse tarvitse ilmoittaa verottajalle tuottoa, siitä toimitettua ennakonpidätystä eikä sijoitettua pääomaa (kotimaisen rahastoyhtiön tapauksessa). Verottaja saa nämä tiedot suoraan rahastoyhtiöltä. Sen sijaan ulkomaisen sijoitusrahaston (ulkomaille rekisteröity rahastoyhtiö) jakama tuotto ja rahasto-osuuksien määrä on ilmoitettava.

Rahasto-osuuksien luovutuksen (myynnin) osalta sijoittajan on ilmoitettava verottajalle syntyneet luovutusvoitot/ -tappiot. Rahasto-osuuksien lunastuksen yhteydessä rahastoyhtiö ei suorita ennakonpidätystä.

Vältä luovutustappioiden vanhentuminen

Arvopapereiden luovutuksista (myynneistä) syntyneet voitot ja tappiot lasketaan jokaisen luovutuksen osalta erikseen. Omaisuuden luovutuksesta syntynyt tappio vähennetään omaisuuden luovutusvoitoista (ei siis muista pääomatuloista) verovuonna ja viitenä sitä seuraavana vuotena (vuonna 2010 syntyneistä tappioista alkaen, aikaisemmista vähennysaika on kolme vuotta), sitä mukaa kuin voittoa kertyy (TVL 50 §).

Pienet luovutustappiot, jotka ovat syntyneet myytäessä verovuonna hankintamenoltaan yhteensä enintään 1.000 euron arvoista omaisuutta, ovat verotuksessa vähennyskelvottomia (TVL 50 §:n 2 mom) (ks. ”Pienet luovutusvoitot verovapaita”).

Mikäli luovutustappio uhkaa vanhentua, on syytä tarkastella sijoitussalkkua etsien voitolla olevia myyntikohteita, joiden luovutusvoitoista tappio voidaan vähentää. Myytyä arvopaperia vastaavan sijoituksen voi myös myöhemmin ostaa takaisin. Usein on edullista pyrkiä käyttämään luovutustappio aikaisin, sillä sehän ei kasva korkoa.

Liian pitkälle tämän tapaisessa verosuunnittelussa ei kuitenkaan kannata mennä, sillä verottaja voi puuttua toimiin veronkiertopykälän nojalla (VML 28 §): "— — muuhun toimenpiteeseen on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin, voidaan verotettava tulo ja omaisuus arvioida". Tämän lakipykälän perusteella toimet, joilla on myyty arvopaperi ja hankittu välittömästi sama takaisin, voidaan jättää verotuksessa huomioimatta.

Hankintameno-olettama vai hankintameno

Veronalaista luovutusvoittoa laskettaessa myyntihinnasta vähennetään todellinen hankintameno ja mahdolliset kulut. Todellisen hankintamenon sijasta luonnollisen henkilön tai kuolinpesän verotuksessa voidaan käyttää myös ns. hankintameno-olettamaa.

Hankintameno-olettama on 20 % luovutushinnasta alle 10 vuotta omistetulle omaisuudelle ja 40 % vähintään 10 vuotta omistetulle (TVL 46 §:n 1 mom). 

Hyvin pitkään omistetulle omaisuudelle hankintameno-olettama on usein edullisin vaihtoehto, ja se on myös aina käytettävissä, jos hankintahintaa ei pystytä osoittamaan. Hankintameno-olettaman lisäksi ei voi enää tehdä muita vähennyksiä luovutusvoittoa laskettaessa.

Pienet luovutusvoitot verovapaita

Pienet luovutusvoitot, jotka ovat syntyneet myytäessä verovuonna yhteensä enintään 1.000 euron luovutushinnasta omaisuutta, ovat verovapaita (TVL 48 § 6 mom). Vastaavasti luovutustappiot, jotka ovat syntyneet myytäessä verovuonna hankinta-arvoltaan yhteensä enintään 1.000 euron arvoista omaisuutta, ovat verotuksessa vähennyskelvottomia (TVL 50 §:n 2 mom). Jos sijoittajalla on tarvetta vain vähäisille myynneille, kannattaa pienten luovutusvoittojen verovapaus hyödyntää.

Säännöstä sovellettaessa ei oteta huomioon sellaisen omaisuuden luovutuksia, joista saatu voitto on muualla laissa säädetty verovapaaksi, eikä tavanomaisen koti-irtaimiston tai muun siihen rinnastettavan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetun omaisuuden luovutuksia.

Säilytä tositteet ja muistiinpanot järjestyksessä

Verovuodesta 2005 toimitettavasta verotuksesta alkaen veroilmoitukseen ei enää liitetä kuitteja tai muita tositteita. Verovelvollisen on säilytettävä tositteet itsellään kuuden vuoden ajan verovuoden päättymisestä lukien.

Verovelvollisen on myös pidettävä muistiinpanoja sijoitustoiminnastaan verovuodesta 2005 alkaen. Muistiinpanoissa tulee olla tiedot omaisuuden hankinta- ja luovutusajankohdista, hankinta- ja luovutushinnoista ja hankintamenoissa osakeantien tai splitien johdosta tapahtuneista muutoksista sekä muut luovutusvoiton verotuksessa tarpeelliset tiedot. Jos omaisuus on arvo-osuusjärjestelmän tai rahastokirjanpidon piirissä, yleensä riittää, että verovelvollinen säilyttää tiliotteet tai raportit, joista mainitut tiedot ilmenevät. Muistiinpanot on säilytettävä kuuden vuoden ajan verovuoden päättymisestä.

Käytännössä tositteita kannattaa säilyttää pitempäänkin kuin vaaditut kuusi vuotta. Esimerkiksi myyntivoittoa laskettaessa ostokuitit ja mahdolliset myyntitulosta tehtäviin vähennyksiin liittyvät tositteet on syytä säilyttää vielä kuusi vuotta ko. omaisuuden myynnin jälkeen.


Lyhenteet

TVL Tuloverolaki
VML Laki verotusmenettelystä