Pörssiosakkeet

Sijoitustutkimusten valossa pörssiosakkeet tarjoavat sijoittajalle parhaan sijoitustuoton pitkällä aikavälillä. Vaikka osakekurssit aika-ajoin laskevatkin, ovat ne aina nousseet aikaisempien huippujensa yli.

Lyhyellä aikavälillä osakkeet voivat menettää huomattavasti arvoaan. Tämän takia sijoittajan on syytä jakaa sijoitussalkku osakkeiden ja korkosijoitusten kesken henkilökohtaisen riskinsietokykynsä mukaisesti. Korkosijoitukset tuovat sijoitussalkkuun vakautta, kun taas osuus osakkeissa tarjoaa mahdollisuuden hyvään arvonnousuun.

Pörssiosakkeiden tuotto ja osinkojen merkitys

Osakesijoituksen tuotto muodostuu osakkeen arvonnoususta ja osinkotuotosta. Sijoittajien huomio kohdistuu yleensä osakkeen hinnan muutoksiin, koska niiden merkitys korostuu lyhyellä aikavälillä. Osakesijoittajalle osinkojen merkitys on kuitenkin tärkeä komponentti sijoitustuotossa. Pitkällä aikavälillä osingot muodostavat pörssiosakkeiden tuotosta jopa reilun kolmanneksen.

Wharton Business Schoolin rahoituksen professori Jeremy Siegel havainnollistaa tätä uusimmassa teoksessaan The Future for Investors seuraavasti:

Vuonna 1871 tehty 1.000 dollarin sijoitus kasvoi vuoteen 2003 mennessä 243.000 dollariin ilman osinkoja. Jos osingot yksinkertaisesti lisätään summaan, saatiin kokoon 333.000 dollaria. Jos osingot sijoitettiin uudelleen osakkeisiin, kasvoi 1.000 dollaria 7.947.000 dollariin! Siegelin selvityksessä amerikkalaisten osakkeiden reaalituotto oli pitkällä aikavälillä noin 7 % osingot uudelleen sijoitettuna ja vain 4 % ilman osinkoja.

Edellisen esimerkin todella pitkä sijoitusaika toki alleviivaa osinkojen merkitystä. Osinkojen tärkeyttä ja niiden uudelleen sijoittamista osakkeisiin ei kuitenkaan sovi unohtaa, jos haluaa hyödyntää koko osakemarkkinoiden tuottopotentiaalin.

Optimaaliseen hajautukseen tarvitaan paljon osakkeita

Osakkeisiin liittyvän korkean riskin takia osakesijoitusten huolellinen hajautus on tärkeää. Osakeriski voidaan jakaa kahteen osaan: systemaattiseen ja epäsystemaattiseen riskiin. Epäsystemaattinen riskin osa, joka tarkoittaa yhtiökohtaista ja toimialakohtaista riskiä, voidaan minimoida hajauttamalla osakesijoitukset useisiin yhtiöihin eri toimialoille.

Modernin portfolioteorian mukaan sijoittajaa ei palkita kasvaneen tuotto-odotuksen muodossa siitä riskin osasta, joka voidaan hajauttaa pois. Osakesalkun tuotto-odotus nousee vain suhteessa sen sisältämän markkinariskin määrään, joka tarkoittaa riskin systemaattista osaa.

Usein väitetään, että suurin osa hajautushyödystä saavutetaan jo hyvin pienellä määrällä eri osakkeita. Vaikka pienikin osakesijoitusten hajautus – sijoittaminen kymmeneen tai suurempaan määrään yhtiöitä, jotka toimivat eri toimialoilla – saavuttaa jo merkittävän osan hajautushyödystä, ei tällainen hajautus ole lähellekään optimaalinen.

Tutkimusten mukaan esimerkiksi Yhdysvalloissa teoreettinen optimihajautus ylittää 300 eri osaketta. Määrä on luonnollisesti huomattavasti suurempi, jos kansainvälinen hajautus otetaan huomioon. Optimaaliseen hajautukseen tarvittavien osakkeiden määrä on myös kasvanut. Tähän on sekä teknisiä että käytännön syitä. Uudet sijoitustuotteet ovat tehneet hajauttamisen kustannustehokkaammaksi, kansainvälinen sijoittaminen on entistä helpompaa, ja euroalue laajentaa sijoittajan kotimarkkinoita Euroopassa.

Viisas sijoittaja varmistuukin siitä, että osakesalkku on hajautettu mahdollisimman kattavasti eri toimialoille ja erityyppisten osakkeiden kesken (kasvuosakkeet, arvo-osakkeet, suuret yhtiöt ja pienet yhtiöt) sekä myös maantieteellisesti.

Osakkeita suoraan ja rahastojen kautta

Osakkeisiin voi sijoittaa suoraan tai osakerahastojen kautta. Yleensä sijoittajan kannattaa valita sijoitusinstrumentit oman sijoitusbudjettinsa mukaan. Tavoitteena on löytää ne sijoitusinstrumentit, joilla voidaan tehdä hajautettuja sijoituksia mahdollisimman kustannustehokkaasti. Sijoitettaessa suhteellisen pientä kertasummaa tai tehtäessä pieniä säännöllisiä sijoituksia on sopiva osakerahasto yleensä kustannustehokkain vaihtoehto.

Suuremman sijoitussalkun kohdalla suora osakesijoittaminen voi olla hyvin perusteltua, varsinkin kotimaan markkinoille. Myös tässä tapauksessa osakesalkun toimialahajautuksen parantaminen ja kansainvälinen hajauttaminen on järkevää toteuttaa kustannustehokkaiden rahastosijoitusten avulla.

Osinkojen osalta suoran osakesijoittamisen ja rahastosijoittamisen verokohtelut eroavat toisistaan, ja tämä voi vaikuttaa vaihtoehtojen edullisuuteen sijoittajan tilanteesta riippuen. Sijoittajan julkisesti noteeratusta yhtiöstä saamasta osingosta 70 % osuutta verotetaan saajan pääomatulona (saajana tuloverolain mukaan verotettava yksityishenkilö) ja 30 % osingosta on verovapaata tuloa. Näin osingon lopulliseksi verorasitukseksi muodostuu 19,6 %, kun pääomatulovero on 28 %. Sijoitusrahastot saavat osingot verovapaana, ja verot tulevat maksuun vasta, kun rahasto-osuuksia lunastetaan. Tosin tällöin myös osingoista muodostunut arvonnousu joutuu täydelle pääomatulon verolle.

Indeksituotteilla osakkeita kustannustehokkaasti

Kustannustehokkain tapa hankkia hajautettu osakesijoitus on sijoittaa kulurakenteeltaan edulliseen indeksirahastoon tai pörssissä listattuun indeksiosuusrahastoon (ETF). Indeksisijoitustuotteiden etu verrattuna hoidettuihin sijoitusrahastoihin on erittäin edulliset hallinnointipalkkiot. Indeksiosuusrahastoja käsitellään lähemmin omassa artikkelissaan.

Osakesijoitukset pitkälle aikavälille

Osakemarkkinoilla menestyy parhaiten toimimalla suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti. Osakemarkkinoiden lyhyen aikavälin liikkeet ovat tunnetusti ennakoimattomat, eivätkä sijoittajat siten onnistu parhaalla mahdollisella tavalla ajoittamaan ostoja tai myyntejä. Eikä siihen ole tarvettakaan. Osakemarkkinan ’keskimääräinen tuotto’, jonka osakesijoituksensa huolellisesti hajauttanut pitkäaikaissijoittaja saa (kulujen jälkeen), riittää erinomaisesti varallisuuden kasvattamiseen.

Osakkeissa pitkä sijoitusaika tulee kuitenkin ottaa vakavasti. Jeremy Siegel on kirjassaan Stocks for the Long Run tutkinut Yhdysvaltojen osakemarkkinoiden pitkän aikavälin sijoitustuottoja, ja osoittaa, että historiaan kuuluu ajanjaksoja, joissa osakkeiden reaalituotto on vielä yli kymmenenkin pitovuoden jälkeen negatiivinen. Tilastojen valossa valtion joukkovelkakirjat voittavat osakkeiden tuoton karkeasti 30 % todennäköisyydellä viiden vuoden sijoitusajalla ja vielä 20 % todennäköisyydellä kymmenen vuoden sijoitusajalla.