Korkosijoitukset

Korkosijoitukset jaetaan laina-ajan mukaan lyhyeen ja pitkään korkoon. Lyhyen koron sijoituksilla (ns. rahamarkkina) tarkoitetaan lainapapereita joiden juoksuaika on alle 12 kuukautta. Pitkän koron sijoituksia ovat lainat joiden juoksuaika on yli vuoden.

 

Lyhyen koron sijoitukset


Varsinaiset rahamarkkinainstrumentit, kuten yritysten liikkeelle laskemat yritystodistukset tai valtion velkasitoumukset, on tarkoitettu suursijoittajille ja rahan tukkumarkkinoille. Yksityissijoittaja voi kuitenkin sijoittaa rahamarkkinoille helposti lyhyen koron sijoitusrahaston kautta.

Lyhyen koron rahastot ovat helppokäyttöisiä sijoituskohteita; ne ovat turvallisia, ja soveltuvat myös lyhytaikaisiksi sijoituksiksi. Lisäksi sijoitukset ovat nopeasti rahaksi muutettavia. Lyhyen koron rahaston vaihtoehtoja ovat erilaiset pankkitalletukset.

Tavallisesti lyhyen koron rahaston keskeinen valintaperuste on turvallisuus, mutta kaikki rahastot eivät kuitenkaan ole aivan yhtä turvallisia. Osa lyhyen koron rahastoista tavoittelee suurempaa tuottoa sijoittamalla osan varoista pidempiin korkoihin ja matalamman luottoluokituksen lainoihin. Strategian onnistuessa rahasto tuottaa muita paremmin. Epäonnistuminen voi kuitenkin näkyä poikkeuksellisen suurena arvonvaihteluna. Rahastosijoitusta tehdessä kannattaa aina tutustua rahaston esitteeseen ja sääntöihin riskien selvittämiseksi.

Lyhyen koron rahaston suurin vihollinen on inflaatio. Verojen jälkeinen tuotto ei käytännössä anna riittävää inflaatiosuojaa, ja sijoitettujen varojen reaalinen ostovoima pitkällä aikavälillä laskee. Tämän takia pelkkä lyhyen koron rahasto ei sovellu pitkäaikaiseksi sijoitukseksi. Sen sijaan sijoitussalkkuun, tasapainottamaan osakkeiden riskiä, lyhyen koron rahastot soveltuvat erinomaisesti.

Pitkän koron sijoitukset


Pitkien korkojen perusinstrumentti on joukkovelkakirjalaina eli joukkolaina. Joukkolainoja laskevat liikkeelle pankit, yritykset ja muut yhteisöt rahoitustarpeitaan varten. Korkean luottoluokituksen joukkolainat tarjoavat sijoittajalle pörssiosakkeita tasaisempaa tuottoa ja joukkolainat myös tasoittavat sijoitussalkun kokonaistuottoa, jos ajat sattuvat olemaan osakkeille tavallista heikommat.

Keskeisiä valintaperusteita joukkolainasijoitukselle ovat odotettu korkotuotto, laina-aika, otettu luottoriski ja likviditeetti. Yksinkertaisimmillaan joukkolainat ovat hyvin helppohoitoisia ja helposti ymmärrettäviä sijoituksia. Perinteisessä joukkolainassa sijoittaja lainaa varat ennalta määrätyllä korolla, tavallisesti 2–10 vuodeksi. Nykyisin joukkolainat ovat yleensä arvo-osuusmuotoisia, ja niitä säilytetään sijoittajan arvo-osuustilillä pörssiosakkeiden tapaan.

Joukkolainat tarjoavat tasaista tuottoa. Jos sijoittaja pitää kiinteäkorkoisen joukkolainan koko laina-ajan, hän tietää tarkalleen millaisen rahavirran hän sijoituksesta saa. Mikäli sijoittaja myy lainan kesken laina-ajan, voi hänelle syntyä myyntivoittoa tai -tappiota.

Kiinteäkorkoisten joukkovelkojen lisäksi on myös vaihtuvakorkoisia joukkolainoja, nollakorkoisia ns. diskonttoarvopapereita ja indeksilainoja. Diskonttopaperit lunastetaan arvopäivänä nimellisarvosta. Arvopaperin tuotto muodostuu hankintahinnan ja nimellisarvon (tai myyntihinnan) erotuksesta. Indeksilainoissa lainan tuotto on sidottu tietyin indeksin kehitykseen.

Joukkolainoihin on helppo sijoittaa suoraan ostamalla laina sen liikkeellelaskijalta, hankkimalla laina jälkimarkkinoilta tai sijoittamalla epäsuorasti sijoitusrahastojen kautta. Yksityissijoittajille suunnatun joukkolainan minimimerkintä on tavallisesti 1.000 euroa. Korkorahastojen kautta sijoitettaessa sijoittaja joutuu todennäköisesti luopumaan osasta tuottoa, mutta vastapainona hän saa ammattimaisen salkunhoidon, helpon rahaksi muutettavuuden ja mahdollisuuden sijoittaa pieniäkin summia.

Luottoriski


Lainapapereihin sijoittamisessa keskeinen riski on luottoriski, eli lainan liikkeellelaskijan kyky maksaa korko ja erääntynyt pääoma eräpäivänä sijoittajille. Luottoriskin arvioinnissa sijoittajien apuna ovat riippumattomat luottoluokituslaitokset. Tunnetuimmat näistä ovat Standard & Poor's, Fitch Ratings ja Moody's Investors Service. Luottoluokitus (ns. rating) on luottoluokittelulaitoksen arvio kyseisen liikkeellelaskijan luottokelpoisuudesta tulevaisuudessa. Arvio annetaan erikseen lyhytaikaiselle ja pitkäaikaiselle luotolle.

Joukkolainat, joiden liikkeellelaskijan luottoluokitus on BBB/ Baa tai parempi (AAA-A), kuuluvat ns. ’investointiluokkaan’ (investment grade). Näissä lainoissa luottoriski on erittäin pieni. Useimmissa tilanteissa yksityissijoittajan on suositeltavaa sijoittaa suoraan vain korkean luottoluokituksen lainoihin.

Luottoluokitus voi myös muuttua laina-aikana. Luottoluokituksen muutos tai muutosodotus vaikuttavat siihen, mitä sijoittajat ovat valmiita maksamaan joukkolainasta jälkimarkkinoilla. Luottoluokituksen kohentuminen nostaa vanhojen velkakirjojen arvoa, ja heikentyminen taas laskee niiden arvoa. Talouskehityksen näkymät heiluttelevat matalamman luottoluokituksen lainojen arvoa jälkimarkkinoilla enemmän kuin korkean luottoluokituksen.

Korkoriski


Luottoluokituksen muutosten lisäksi lainojen hintaan jälkimarkkinoilla vaikuttaa korkotaso. Jos markkinakorko nousee, laskevat kaikkien kiinteäkorkoisten joukkovelkojen hinnat jälkimarkkinoilla. Korkojen laskiessa joukkovelkojen päivän hinnat taas nousevat. Tätä kutsutaan korkoriskiksi.

Korkoriski on helppo ymmärtää, jos ajattelee sijoittajan aikaisemmin ostaneen lainan, joka maksaa parempaa korkoa kuin uudet markkinoille tulevat lainat. Parempaa korkoa maksavan vanhan lainan tulee olla siis arvokkaampi kuin uusien, joten korkojen laskiessa vanhojen korkopapereiden hinnat nousevat.

Korkotason muutokset vaikuttavat luonnollisesti myös korkorahastojen päivän arvoihin. Mitä pidemmästä lainasta, ns. ’pidemmistä koroista’, on kysymys, sitä suurempi on korkoriski. Jos sijoittaja tietää varmasti pitävänsä lainan koko sen juoksuajan, ei hän suoranaisesti altistu korkoriskille.

Riskilainoilla mahdollisuus lisätuottoon


Luottoluokituksen BBB/ Baa alapuolella olevat joukkolainat ovat spekulatiivisia. Englanninkielestä lainattu termi roskalaina, ’junk bond’, on vakiintunut tiedotusvälineiden käyttöön viitattaessa alempiin luottoluokituksiin. Myös termiä high yield -joukkolaina käytetään yleisesti.

Luottoluokitus vaikuttaa lainasta maksettavaan korkoon. Matalamman luottoluokituksen omaavat liikkeellelaskijat joutuvat tarjoamaan sijoittajille parempaa korkoa. Siksi hyvin hajautetulle riskikorkosalkulle odotetaan parempaa tuottoa kuin korkeamman luottoluokituksen omaavista lainoista rakennetulle salkulle. Riskikorkosalkku vaatii kuitenkin huolellista salkunhoitoa ja erittäin hyvää hajautusta eri liikkeellelaskijoiden kesken. Yksityissijoittajan kannattaakin sijoittaa riskikorkoihin sopivan korkorahaston kautta.

Indeksilainat


Osakeindeksilainat ovat myös joukkolainoja, mutta niiden tuotto on sidottu tietyn indeksin kehitykseen. Indeksilainat eivät ole korkoinstrumentteja, sillä ne eivät maksa varsinaista korkoa vaan indeksihyvitystä. Indeksilainoja käsitellään lähemmin omassa artikkelissaan.

Investori 511J


© Tekijänoikeuksin suojattua alkuperäistä materiaalia. Lainattaessa lähde mainittava (Investori.com). Jos lainaat tekstiä nettiin, pyydämme linkittämään alkuperäiselle sivulle. Kokonaisen artikkelin lainaaminen kielletty ilman Investorin kirjallista lupaa.

Protected by Copyscape Originality Checker

Investori suosittelee

tutustumaan myös blogeihin (valikosta).



Lue myös

Voita pörssi-indeksi ja puolita riski

article thumbnail Uskoisitko että sijoitussalkku, jossa on 40% velkakirjoja ja 60% osakkeita voisi voittaa...
Lue lisää...

Mitä ovat warrantit?

article image Warrantti on monelle sijoittajalle vielä uusi tuttavuus, vaikka Helsingin arvopaperipörssissä...
Lue lisää...

Rahastosijoittajan muistilista

article imageSijoittamisen aloittaminen onnistuu helpoiten sijoitusrahastoilla. Tässä rahastosijoittajan...
Lue lisää...

Ovatko ennusteet kolikonheittoa?

article thumbnail Osakekurssien muutokset ovat pitkälle satunnaisia, eikä kukaan voi varmuudella ennustaa...
Lue lisää...