Mitä ovat vaihtoehtoiset sijoitukset?

Vaihtoehtoisille sijoituksille (engl. alternative investments) ei ole olemassa täysin yksiselitteistä ja tyhjentävää määritelmää. Vaihtoehtoisiksi sijoituksiksi luetaan perusarvopaperiluokkien (käteinen, joukkovelkakirjat ja pörssiosakkeet) ulkopuolelle jäävät sijoitukset.

Usein vaihtoehtoisiksi sijoituksiksi katsotaan esimerkiksi listaamattomat yhtiöt, pääomasijoitukset (venture capital), hyödykkeet, hedge-rahastot sekä kiinteistösijoitukset. Laajimman määritelmän mukaan vaihtoehtoisia sijoituksia ovat 'kaikki muut sijoitukset' aina taiteesta antiikkiautoihin asti.

Miksi vaihtoehtoisia sijoituksia?

Vaihtoehtoisten sijoitusten avulla voidaan tavoitella lisätuottoa tai parantaa sijoitussalkun hajautusta. Useimmissa tapauksissa juuri hajautushyöty on se, jota sijoittajat vaihtoehtoisilla sijoituskohteilla hakevat.

Salkunhoidon ammattilaiset hajauttavat usein riskiä suuntaamalla pienen osan hallinnoimistaan varoista vaihtoehtoisiin sijoituksiin. Vaihtoehtoiset sijoitukset voivat tuottaa hyvin, kun ajat ovat heikommat perinteisille sijoituksille, ja näin ne tasoittavat koko sijoitussalkun arvonvaihtelua. Osa vaihtoehtoisista sijoituskohteista, kuten pääomarahastot ja useimmat hedge-rahastot, on jo sijoituskoon puolesta suunnattu suursijoittajille.

Yksityissijoittaja voi kuitenkin sijoittaa useisiin vaihtoehtoisiin sijoituskohteisiin erilaisten pörssinoteerattujen arvopapereiden sekä sijoitusrahastojen kautta. Pörssikaupan kohteina olevia arvopaperimuotoja ovat esimerkiksi ETF (Exchange Traded Fund) ja ETN (Exchange Traded Note). Yksinkertaistaen nämä arvopaperit voi mieltää sijoitusrahastoiksi, joiden osuuksilla käydään kauppaa pörssissä osakkeiden tapaan.

ETF-osuuksien avulla onnistuu epäsuora sijoittaminen esimerkiksi kiinteistöihin sekä hyödykkeisiin, ja löytyypä markkinoilta jopa hedge-rahastojen strategiaa jäljittelevä ETF. Näitä sijoitusmuotoja puoltavat myös päivittäinen hinnanmuodostus, nopea rahaksi muutettavuus ja yleensä hyvin edulliset hallinnointipalkkiot verrattuna perinteisiin sijoitusrahastoihin.

Salkun hajautuksen parantaminen vaihtoehtoisilla sijoituksilla ja ETF-osuuksia hyödyntäen on periaatteessa hyvin yksinkertaista. Osakesijoittaja voi esimerkiksi parantaa hajautusta lisäämällä salkkuun sopivan osuuden hyödykkeitä (esim. laajaa hyödykeindeksiä seuraava ETF) ja epäsuoria kiinteistösijoituksia (esim. REIT ETF). Kun halutut ETF-kohteet on valittu, käy niiden hankinta yhtä helposti kuin ulkomaisten osakkeiden ostaminen.

Hyödykkeet ja kiinteistöt ovat sijoitusluokkina historiallisesti osoittaneet verraten matalaa korrelaatiota osaketuottojen kanssa, joten ne soveltuvat hyvin osakesalkun hajautuksen tehostamiseen. Molempia sijoitusluokkia on aikaisemmin käsitelty tällä sivustolla omissa artikkeleissaan.

Kun hyödynnetään vaihtoehtoisia sijoituksia salkun hajautuksessa, on muistettava ettei hajautus tarjoa riittävää suojaa aivan poikkeuksellisissa markkinaolosuhteissa. Esimerkiksi absoluuttista (markkinaolosuhteista riippumatonta) tuottoa hakevat hedge-rahastot olivat suurissa vaikeuksissa vuonna 2008 kansainvälisen luottokriisin murjoessa markkinoita. Turvallisuutta kannattaakin edelleen hakea sijoittamalla osa sijoitusvaroista korkean luottoluokituksen korkoinstrumentteihin, joissa varat ovat turvassa vaikeinakin aikoina.

Ohjeita vaihtoehtoisten sijoitusten käyttöön:

• Sijoituskohteita valittaessa on kiinnitettävä huomiota viiteen seikkaan: tuotto/riski, hajautushyöty, kulut, likviditeetti ja läpinäkyvyys.
• Historiallisesti toteutuneet tuotto ja riski eivät ole tae tulevasta, mutta usein ne ovat paras mittatikku joka meillä on käytettävissä tulevaisuuden ennakointiin. Uutta sijoituskohdetta harkitessa kannattaa hankkia riittävästi historiatietoa sijoituskohteesta sekä vertailukelpoisista tuotteista. Tämän pohjalta on helpompi arvioida, millaista tuottoa kohteesta voi kohtuudella odottaa, sekä hahmottaa sijoitusriskiä. Tulee myös muistaa, ettei muutaman vuoden tuottokehityksen pohjalta voi päätellä mitään.
• Uudesta sijoituskohteesta saatava hajautushyöty on sitä parempi, mitä pienempi on sen tuottojen korrelaatio jo olemassa olevan salkun kanssa. Oman sijoitussalkun tehokasta hajautusta on tarvittaessa hyvä suunnitella asiantuntevan sijoitusneuvojan kanssa.
• Sijoituskustannuksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Hajautushyötyä ei kannata lähteä hankkimaan mihin hintaan hyvänsä. Osa vaihtoehtoisista arvopaperisijoituksista on kuluiltaan niin kalliita, että kulut syövät pitkälti odotettavissa olevat tuotot, eikä niitä siksi voi suositella. Kustannustehokkaita ratkaisuja ovat usein esimerkiksi edellä mainitut indeksiosuudet (ETF).
• Yksityissijoittajan kannattaa yleensä suosia tuotteita, jotka ovat likvidejä, eli niillä on tehokas hinnan/ arvon muodostus ja ne voidaan nopeasti muuttaa rahaksi. Osa likviditeettiä on myös pörssissä listattujen arvopapereiden myynti- ja ostotarjouksen ero eli ns. spredi (spread). Suuri spredi on ylimääräinen kustannus sijoittajalle, ja yleensä kannattaakin pyrkiä löytämään kohde jonka vaihto on suuri ja spredi vastaavasti pieni.
• Läpinäkyvyys: Joidenkin vaihtoehtoisten sijoitustuotteiden kohdalla on hyvin vaikea tietää miten varat loppujen lopuksi sijoitetaan. Näin ollen sijoittajalla ei ole käytössään vertailukelpoista pitkää tuottohistoriaa, jonka avulla tuottoa ja riskiä voisi ennakoida.
• Vaihtoehtoisten sijoitusten riskit poikkeavat usein perinteisistä sijoituksista. On hyvä lähteä alussa liikkeelle pienellä painolla ja kasvattaa osuutta vasta kokemuksen karttuessa.
• Myös vaihtoehtoiset sijoitukset on mahdollisuuksien mukaan syytä hajauttaa useiden liikkeellelaskijoiden ja useiden salkunhoitajien kesken.