Kuinka ETF toimii?

Moni sijoittaja tuntee jo ETF-rahastot (Exchange Traded Fund) sijoituskohteena. Harvempi kuitenkin tietää kuinka nämä rahastot toimivat. ETF-rahaston toimintatapa on periaatteessa hyvin yksinkertainen, mutta poikkeaa kuitenkin selvästi perinteisestä sijoitusrahastosta. Tässä artikkelissa käydään lyhyesti läpi ETF-rahaston toiminta.

ETF-rahasto eroaa sijoitusrahastosta

Juridisesti ETF-rahastot kuuluvat perinteisten sijoitusrahastojen kanssa samantyyppisen sääntelyn piiriin, ja molempien rahastotyyppinen toiminta on viranomaisvalvonnassa. ETF-rahastojen sääntely on joiltakin osin, esimerkiksi salkkuraportoinnin suhteen, jopa tiukempaa kuin perinteisten sijoitusrahastojen. Rahastojen merkittävin ero on kuitenkin asioinnissa normaalien sijoittajien kanssa.

Perinteinen sijoitusrahasto kerää sijoittajien varat yhteen, ja salkunhoitaja sijoittaa varat rahaston sääntöjä noudattaen edelleen markkinoille. Sijoittajat asioivat suoraan rahaston (rahastoyhtiön) kanssa, ja rahasto hoitaa uusien rahasto-osuuksien luomisen uusien sijoitusten yhteydessä sekä rahasto-osuuksien lunastaminen sijoittajien luopuessa osuuksista.

ETF-rahastossa sijoittajat eivät asioi suoraan rahaston kanssa, vaan käyvät keskenään kauppaa jo valmiiksi luoduilla ETF-osuuksilla pörssissä. ETF-rahasto rakennetaan hankkimalla suuri arvopaperikori, joka vastaa rahaston sisältöä. Rahaston liikkeeseenlaskija (ETF sponsor) luovuttaa arvopaperikorin säilytysyhteisölle (custodial bank), joka luovuttaa koria vastaan liikkeeseenlaskijalle ETF-osuudet. Näin syntyneet osuudet voidaan edelleen jakaa vähittäiseriin ja myydä pörssissä jälkimarkkinoille.

Kuinka ETF-rahasto sijoittaa?

Passiivisesti hallinnoidun ETF-rahaston tavoitteena on seurata rahaston säännöissä määritellyn indeksin kehitystä. Indeksin määritelmä on ETF-rahastojen kohdalla laaja. Rahaston seuraama indeksi voi olla tunnetun indeksitoimittajan tuote kuten S&P 500 (Standard & Poor's), mutta se voi myös olla rahaston liikkeeseenlaskijan itsensä kehittämä; esimerkiksi tästä käyvät uudet 'fundamentti-indeksit', jotka perustuvat esimerkiksi yhtiöiden osingonjakoon. Indeksin rakenne on kuitenkin julkinen, ja ETF-rahastojen on lisäksi julkistettava salkkunsa sisältö jokaisena kaupankäyntipäivänä. ETF-rahastot ovat siten täysin läpinäkyviä sijoituksia.

Indeksin seuranta toteutetaan rakentamalla arvopaperikori, jonka tuotto seuraa indeksin tuottoa. Arvopaperikori voidaan toteuttaa periaatteessa kolmella eri tavalla:

• Arvopaperikori sisältää kaikki indeksin sisältämät arvopaperit (full replication).
• Arvopaperikori sisältää edustavan otoksen indeksiin kuuluvista arvopapereista, minkä seurauksena arvopaperikorin muutokset ovat lähes indeksin mukaisia (index sampling/ index optimization).
• Rahasto käyttää johdannaissopimuksia indeksiseurannan toteuttamiseen (synthetic replication/ swap-based).

Jokaisella salkunmuodostustavalla on omat hyvät puolensa ja rajoitteensa. Ensimmäinen tapa, indeksin kaikkien arvopapereiden omistaminen, tulee kysymykseen niiden indeksien kohdalla, joilla arvopapereiden määrä on riittävän rajallinen ja joilla arvopaperit ovat likvidejä (niillä käydään säännöllisesti kauppaa). Tätä sijoitustapaa voisi luonnehtia vanhaksi hyväksi konstiksi, joka ei sisällä mitään malliriskiä.

Toinen salkunmuodostustapa, sopivan otoksen ottaminen indeksin arvopapereista, tulee tarpeelliseksi kun indeksin sisältämien arvopapereiden määrä on hyvin suuri ja/tai osalla arvopapereista ei käydä juurikaan kauppaa, jolloin niiden hankkiminen rahastoon käy mahdottomaksi. Optimoinnin seurauksena ETF-rahasto ei seuraa indeksiä täysin, mutta joissakin rahastoissa indeksioptimointi on ainoa mielekäs tapa toimia. Rahaston poikkeamista indeksistä mitataan indeksipoikkeama-tunnusluvulla (tracking error). Mitä pienempi indeksipoikkeama on, sitä paremmin rahasto seuraa indeksiä. Hyvin pitkälle erikoistuneissa ja pieniin markkinasegmentteihin keskittyneissä rahastoissa indeksipoikkeamat voivat olla melko suuria. Indeksipoikkeaman mahdollinen kasvu on lisäriski, joka sijoittajan kannattaa pitää mielessä.

Johdannaisiin perustuvalla menetelmällä saavutetaan parhaimmillaan erittäin hyvä indeksin seuranta kohtuullisin kustannuksin. Rahasto sijoittaa varat arvopaperikoriin, jolla ei välttämättä ole yhteyttä kohdeindeksiin. Indeksinseuranta saavutetaan indeksioptioilla, käytännössä swap-sopimuksin. Sijoitustavan etu ETF-sijoittajalle tulee osinkojen käsittelystä. Yleensä nämä ETF-rahastot eivät jaa osinkoja, jolloin osinkojen osuus indeksissä tulee automaattisesti uudelleen sijoitetuksi. Erityiset riskit tässä salkunmuodostustavassa liittyvät johdannaisiin ja johdannaissopimuksen vastapuoliriskiin, jotka voivat poikkeustilanteissa aiheuttaa rahaston indeksistä poikkeavaa arvon alenemista.