Loading...
Kesäkuu 2008
MiFID tuli, mikä muuttui?
Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin (Markets in Financial Instruments Directive, MiFID) mukainen lainsäädäntö ja muu sääntely tuli voimaan 1.11.2007. Direktiivin keskeisenä tavoitteena on edistää EU:n sisämarkkinoiden toimivuutta lisäämällä kilpailua ja helpottamalla sijoituspalveluiden tarjoamista yli rajojen. Tähän pyritään harmonisoimalla toimintaperiaatteita ja sääntelyä. Tavoitteena on myös kehittää ja yhdenmukaistaa asiakkaiden suojaa.
Miten nyt voimaan tullut direktiivi käytännössä näkyy tavalliselle sijoittajalle? Seuraavassa keskeisiä seikkoja.
Sijoitusneuvonta luvanvaraiseksi
Yksi direktiivin tuomista näkyvistä uudistuksista on sijoitusneuvonnan muuttuminen toimiluvan vaativaksi sijoituspalveluksi. Aikaisemmin sijoitusneuvontaa on saanut antaa kuka tahansa. Luvanvaraisuudella parannetaan sijoittajan turvaa. Sijoitusneuvontaa harjoittavalta yritykseltä vaaditaan jatkossa luotettavaa hallintoa, riittävää osaamista, sopivia menettelytapoja ja hyviä taloudellisia toimintaedellytyksiä. Suomessa luvan myöntää ja toimintaa valvoo Rahoitustarkastus.
Sijoitusneuvontaan toimiluvan saaneella yrityksellä voi olla ns. sidonnaisasiamiehiä, jotka eivät tarvitse omaa toimilupaa. Sidonnaisasiamies voi tarjota sijoitusneuvontaa päämiehen lukuun ja vastuulla, päämiehen toimiluvan sallimissa rajoissa. Sidonnaisasiamiehellä voi olla sijoituspalveluissa vain yksi päämies.
Luvanvaraisella sijoitusneuvonnalla tarkoitetaan sijoittajakohtaista yksilöllistä neuvontaa, jossa annetaan yksittäisiä sijoituskohteita (rahoitusvälineitä) koskevia suosituksia. Luvanvaraisuuden ulkopuolelle jäävät siten esimerkiksi sijoitustutkimukset- ja analyysit, sijoitustuotteiden markkinointi sekä median antama sijoitusopastus.
Lupaa ei tarvita sijoitusneuvontaan, joka koskee sijoittamista muihin kuin rahoitusvälineisiin, kuten metsään tai taiteeseen. Direktiivi ei myöskään koske vakuutus-muotoisia sijoituksia. Näiden osalta noudatetaan vakuutuksia koskevia säännöksiä.
Sijoituspalveluasiakkaat luokitellaan
Direktiivin mukaisesti sijoituspalveluasiakas on luokiteltava ei-ammattimaiseksi asiakkaaksi, ammattimaiseksi asiakkaaksi tai hyväksyttäväksi vastapuoleksi. Perusteet luokitteluun löytyvät laista. Luokituksella on merkitystä sijoittajansuojan, menettelytapojen ja tarjottavien tuotteiden kannalta.
Lähtökohtaisesti yksityishenkilö tai yritys on yleensä aina ei-ammattimainen asiakas. Tällöin sijoittajan suoja on korkein, ja sijoittaja on myös Sijoittajien korvausrahaston suojan piirissä. Sijoituspalvelun tarjoaja voi tiettyjen edellytysten täyttyessä vaihtaa sijoittajan luokitusta tämän hakemuksesta.
Ammattimaisia asiakkaita ovat esimerkiksi sijoituspalveluyritykset ja suuryritykset. Hyväksyttäviä vastapuolia ovat esimerkiksi valtiot ja keskuspankit.
Asiakkaalta kysytään enemmän
Tarjottaessa ei-ammattimaiselle asiakkaalle sijoitusneuvontaa tai omaisuudenhoitoa on palveluntarjoajan jatkossa kysyttävä asiakkaalta enemmän tietoja (selonottovelvollisuus).
Ennen palvelun tarjoamista on selvitettävä riittävät tiedot asiakkaan taloudellisesta asemasta, sijoituskokemuksesta ja -tietämyksestä sekä sijoitustavoitteista, jotta palveluntarjoaja voi suositella asiakkaalle soveltuvia tuotteita ja palveluita.
Tarkoituksena on varmistaa, että tarjottu palvelu vastaa asiakkaan sijoitustavoitteita, että asiakas ymmärtää kokemuksen ja sijoitustiedon pohjalta kaavaillun toiminnan taloudelliset riskit sekä pystyy kantamaan ne. Jos palvelun tarjoaja ei saa asiakkaalta riittäviä tietoja, ei se saa tarjota palvelua asiakkaalle.
Muissa palveluissa kuin sijoitusneuvonnassa tai omaisuudenhoidossa sijoituspalvelun tarjoajan on pyydettävä ei-ammattimaiselta asiakkaalta tietoja tämän sijoituskohdetta tai -palvelua koskevasta sijoituskokemuksesta ja -tietämyksestä. Palveluntarjoajan on arvioitava, onko tarjottava tuote tai palvelu asiakkaan kannalta asianmukainen, asiakkaan tiedot ja kokemuksen huomioiden.
Tämä velvollisuus ei kuitenkaan koske asiakkaan aloitteesta tapahtuvaa toimeksiantojen toteuttamista tai niiden välittämistä, jos palvelu liittyy nk. yksinkertaisiin rahoitusvälineisiin (esimerkiksi pörssiosake, rahasto-osuus tai tavallinen joukkovelkakirja). Sen sijaan monimutkaisten instrumenttien, kuten johdannaisten, kohdalla soveltuvuusarviointi tarvitaan.
Asiakas saa yksityiskohtaista tietoa
Direktiivin myötä vaatimukset sijoituspalveluista ja -tuotteista annettavista tiedoista tarkentuvat. Rahoitustarkastuksen uusi ohjeistus antaa yksityiskohtaiset vaatimukset siitä, mitä ja minkä tasoista tietoa ei-ammattimaiselle asiakkaalle on annettava ennen palvelun tarjoamista.
Asiakkaalle on annettava tietoja mm. palvelun tarjoajasta, palvelusta, käytetyistä rajoitusvälineistä ja niihin liittyvistä riskeistä sekä palveluun liittyvistä kuluista ja palkkioista. Sijoitustuotteiden luonne ja riskit on esiteltävä ei-ammattimaiselle asiakkaalle riittävän yksityiskohtaisesti siten, että asiakas voi tehdä perustellun sijoituspäätöksen.
Direktiivi ohjeistaa myös toimeksiantojen toteutusta ja asiakasraportointia. Tavoitteena on parantaa sijoituspalveluiden ja -tuotteiden läpinäkyvyyttä, sekä varmistaa toimeksiantojen toteutuksessa paras mahdollinen lopputulos asiakkaalle.
Listätietoja: www.rahoitustarkastus.fi
Jouni Koistinen - Investori.com