Maaliskuu 2007
Onko indeksisijoitus paras sijoitus?
Akateeminen sijoitustutkimus neuvoo yleensä sijoittajia
laittamaan valtaosan sijoitussalkun osake-osuudesta
indeksisijoituksiin. Neuvon vakuudeksi
lyödään paksu pino tutkimuksia markkinoiden
tehokkuudesta ja indeksien ylivoimaisuudesta osakekurssien ennustajia
vastaan.
Indeksisijoittaminen - sijoittaminen indeksirahastoihin ja
ETF-osuuksiin (pörssissä listatut indeksirahastot eli
indeksiosuudet) - onkin parhaimmillaan kustannustehokasta,
helppohoitoista ja tuottavaa.
Kaikissa sijoitusmuodoissa on kuitenkin omat hyvät puolensa,
yksikään tapa ole täysin ongelmaton. Paljon
on myös kiinni sijoittajan omista
lähtökohdista: Mikä on sijoittajan
asiantuntemus? Kuinka paljon sijoitusten hoitoon halutaan
käyttää aikaa?
Tehdäänkö suuria kertasijoituksia vai
säästetäänkö
säännöllisesti? Kuinka suurta varallisuutta
sijoitetaan?
Indeksituotteita käytettäessä on
hyvä huomioida muutamia seikkoja:
1. Indeksi ei ole oikotie onneen
Aktiivisesti hoidettujen sijoitusrahastojen tavoitteena on tuottaa
paremmin kuin vertailuindeksinsä. Indeksirahastot taas
pyrkivät seuraamaan indeksin mukaista tuottoa. Tutkimus on
osoittanut indeksisijoittamisen siinä mielessä
tehokkaaksi, että merkittävä osa
aktiivisesti hoidetuista sijoitusrahastoista
häviää pitkällä
aikavälillä vastaavalle vertailuindeksille.
Mekaanisesti hoidettu ja edullinen indeksisijoitus vaikuttaisi siis
olevan parempi sijoitus kuin valtaosa perinteisistä
sijoitusrahastoista. Globaaleilla markkinoilla on kuitenkin myriadi
erilaisia indeksejä ja niiden tuottoja
jäljitteleviä rahastoja. Mistä sijoittaja
tietää mihin indeksiin ja mihin tuotteeseen
pitäisi sijoittaa?
Indeksisijoittajakaan ei pääse eroon valinnan
vaikeudesta. Vastaus ongelmaan on jälleen hajauttaminen.
Sijoittajan on huolellisesti hajautettava indeksisijoitukset ja
pyrittävä
löytämään sijoituskustannuksiltaan
edullisia kohteita, jotka yhdessä muodostavat tehokkaan ja
tuottavan salkun.
Huolellisesti salkkunsa hajauttava indeksisijoittaja sijoittaa
indeksien kautta satoihin tai jopa tuhansiin osakkeisiin, ei vain
pariin kymmeneen osakkeeseen. On melkoista sijoitustutkimuksen
väärin lukemista sijoittaa vain pariin suppeaan
indeksiin ja uskotella koossa olevan globaalissa tuotto-riski
-tarkastelussa tehokas salkku, jonka tuoton lyöminen on muille
lähes mahdotonta.
Viisas sijoittaja varmistuu siitä, että osakesalkku
on hajautettu mahdollisimman kattavasti eri toimialoille ja
erityyppisten osakkeiden kesken (kasvuosakkeet, arvo-osakkeet, suuret
yhtiöt ja pienet yhtiöt) sekä myös
maantieteellisesti. Osakkeiden lisäksi salkkuun tulee ottaa
turvallisia korkosijoituksia oman riskinsietokyvyn mukaisesti.
2. Riittävä hajautus eri arvopaperiluokkien kesken
Suomessa on tarjolla valitettavasti varsin suppea
määrä indeksisijoitusrahastoja.
Sijoittamalla pelkästään näihin
indeksirahastoihin, jotka seuraavat lähinnä suurten
yhtiöiden pörssikehitystä, sijoittaja
menettää ne loistavat mahdollisuudet joita pienet
yhtiöt voivat tarjota.
Sijoitustutkimusten mukaan juuri pienet pörssiyhtiöt
ovat tuottaneet sijoittajille paremmat tuotot
pitkällä aikavälillä kuin suuret
yhtiöt. Erityisesti pienet arvo-osakkeet ovat olleet
sijoittajille tuottoisia.
Indeksituotteita kannattaa käyttää, kunhan
samalla huolehtii riittävästä hajautuksesta.
Suuriin yhtiöihin sijoittavien indeksisijoitusten rinnalle
kannattaa ehdottomasti ottaa ETF:ä ja/tai hoidettuja
rahastoja, jotka sijoittavat pieniin yhtiöihin. Sijoittaja saa
näin huomattavan hajautushyödyn ja
pääsee nauttimaan myös pienten
yhtiöiden tuotosta.
3. Hyviä indeksituotteita ei ole kaikille segmenteille
saatavilla
Kaikilla markkinoilla ja markkinasegmenteillä indeksituotteita
ei ole saatavilla tai ne jäävät tuotossa
selkeästi jälkeen samalle markkinalle sijoittavista
perinteisistä rahastoista. Passiivisesti hoidetun ETF:n
luominen ja markkinahinnan tehokas muodostuminen
edellyttävät melko likvidejä markkinoita.
Epälikvideillä markkinasegmenteillä
perinteisten sijoitusrahastojen toimintaedellytykset ovat paremmat.
4. Sijoittamisen todelliset kustannukset
Indeksisijoittamisella sijoittamisen kulut pysyvät
yleensä hyvin kurissa. Esimerkiksi passiivisesti
hallinnoitujen ETF-rahastojen hallinnointipalkkiot (tyypillisesti
0.12-0.5 %) ovat huomattavasti pienempiä kuin perinteisten
sijoitusrahastojen.
ETF-osuuksien ostoista ja myynneistä sijoittaja joutuu
kuitenkin maksamaan välityspalkkion, aivan kuten osakkeiden
kaupassa. Osuuksien säilytyksestä menee
lisäksi tili- ja säilytysmaksut. Kiinteiden
kustannusten (välityspalkkiot) ansiosta ETF:t eivät
sovellu pienten säännöllisten sijoitusten
tekemiseen. Välityspalkkiot syövät helposti
sen edun joka edullisissa hallinnointipalkkioissa saavutetaan.
Markkinoilla on myös joitakin indeksi-sijoitustuotteina
markkinoituja kohteita, joiden todelliset kulut ovat huomattavan
korkeat vertailukelpoisiin sijoituksiin nähden. Sijoittajan
kannattaa aina tehdä huolellista vertailua eri vaihtoehtojen
kesken.
Jouni
Koistinen
- Investori.com