Tammikuu 2007 (julkaistu 0405)
Ydinsalkku ja satelliitit
Lukuiset tutkimukset osoittavat, että sijoitusten laaja hajautus oman riskinsietokyvyn mukaiseen portfolioon, sijoituskulujen minimointi sekä osta-ja-pidä –strategian noudattaminen on useimmille sijoittajille tuottavin vaihtoehto pitkällä aikavälillä. Kuitenkin varsin harva piensijoittaja, tai ammattilainenkaan, käytännössä noudattaa orjallisesti tuota strategiaa. Henkilökohtaisten sijoitusten hallinta on alue, jolla halutaan tehdä omia päätöksiä ja ehkä kokeilla onneakin.
Omaan aktiiviseen sijoittamiseen liittyviä riskejä voi hallita jakamalla sijoitussalkun kahteen osaan: passiivisesti hoidettuun ytimeen ja aktiivisesti seurattuihin satelliitti-sijoituksiin. Salkun ytimen tulisi muodostua erittäin laajasti hajautetuista korko-, osake- ja rahastosijoituksista, joilla on hyvin edullinen palkkiorakenne. Tämän ytimen – joka muodostaa vähintään puolet sijoitussalkusta – lisäksi sijoittaja voi valita erikoisempia sijoituksia oman riskinottohalun mukaan.
Laaja hajautus
sijoitusrahastoilla
Sijoitusten hajauttaminen on avain riskin pienentämiseen. Rahastosijoittajankaan ei kannata laittaa kaikkia munia yhteen koriin. Sijoittaja voi lisätä salkkuun pienen osan korkeariskiseltä vaikuttavia rahastoja – pieniin yhtiöihin sijoittavia, ulkomaille sijoittavia tai jopa kehittyville markkinoille sijoittavia rahastoja – ja silti saavuttaa pienemmän kokonaisriskin rahastosalkun tasolla. Sijoittaminen viidestä kymmeneen rahastoon on vielä hyvin helposti hallittavissa ja takaa oikein toteutettuna poikkeuksellisen hyvän hajautuksen. Hajautetun rahastosalkun riski on aina pienempi kuin salkun muodostavien yksittäisten rahastojen riskien summa. Tämä perustuu yksinkertaisesti siihen, että kun toisen rahaston arvo liikkuu alaspäin, jonkun toisen arvo voi nousta. Näin koko rahastosalkun arvonvaihtelu vähenee ja riski siis pienenee.
Osakesijoittajalla on valittavana useita sijoitustyylejä ja markkinoita sekä näihin sijoittavia rahastoja: arvo-osakkeet, kasvuosakkeet, suuret yhtiöt, pienet yhtiöt, ulkomaiset yhtiöt, kehittyvät markkinat jne. Etukäteen on hyvin vaikea ennustaa mikä sijoitustyyli on kulloisellakin kaudella tuottavin vaihtoehto. Järkevä sijoittaja hajauttaakin osakesijoituksensa myös eri sijoitustyylien kesken. Sijoitussalkussa on hyvä olla niin kasvuosakkeita kuin arvo-osakkeitakin, pienissä ja suurissa yhtiöissä. Kotimarkkina-alueen, joka suomalaiselle sijoittajalle on euroalue, lisäksi hajautushyötyä kannattaa hakea sijoittamalla osa varoista muille kehittyneille markkinoille. Hajautusta voi edelleen kehittää sijoittamalla pienen osuuden, ehkä viidestä kymmeneen prosenttia, kehittyville markkinoille.
Sijoitussalkun uudelleen tasapainottaminen
Aika-ajoin, esimerkiksi kerran vuodessa, voi olla tarpeen arvioida eri sijoitusten painoa salkussa ja harkinnan mukaan tasapainottaa sijoitusosuudet. Tällöin arvoaan kasvattaneesta arvopaperiluokasta siirretään varoja hitaammin kasvaneeseen arvopaperiluokkaan. Näin pienennetään altistumista tietyn arvopaperiluokan riskeille ja saavutetaan hajautushyötyä. Salkun uudelleenjärjestelyn varjopuolena menetetään ns. momentumia – varoja saatetaan siirtää pois markkinan vielä voimakkaasti suosimasta arvopaperiluokasta. Lisäksi siirrosta realisoituu luovutusvoiton vero. Tasapainoa voi myös tavoitella suuntaamalla uudet sijoitukset hitaammin kasvaneeseen arvopaperiluokkaan, jolloin vältetään myyntivoiton veron realisoituminen.
Salkun tasapainottamisella voidaan käytännössä saavuttaa huomattavia etuja. Ajatellaanpa vaikka kasvu- ja arvo-osakkeita vuosituhannen taitteessa. Sijoittaja, joka siirsi asteittain painoa arvoaan kasvattaneista kasvuosakkeista arvo-osakkeisiin, realisoi erinomaisen hajautushyödyn. Huomionarvoista on, että monet sijoittajat toimivat juuri päinvastoin – siirtävät varoja heikosti menestyneistä kohteista markkinoiden suosiossa oleviin arvopapereihin. Näin he menettävät hajautushyötyä ja saattavat päätyä sijoittamaan korkeariskisiin kohteisiin kalliilla hinnoilla.
J. Koistinen - Investori.com