Liukuvat keskiarvot antavat tukea sijoituspäätöksille
Pörssi-indeksin kahdensadan päivän liukuvan keskiarvon (lka.) käyttö on suosittu tapa selvittää pörssikehityksen yleinen suunta. Yhdessä muiden menetelmien kanssa liukuvat keskiarvot antavat piensijoittajallekin helppokäyttöisen työkalun myynti- tai ostopäätösten tueksi. Rahoituksen tutkijat eivät juuri arvosta tätä ns. teknistä analyysiä, mutta se ei ole kuitenkaan estänyt teknisen analyysin suosiota sijoittajien keskuudessa. Uudet tutkimukset antavat kuitenkin viitteitä, että menetelmien täydellinen tuomitseminen saattoi olla liian aikaista.
Liukuvat keskiarvot ovat tavallisimpia teknisen analyysin keinoja. Niiden kuvaajat löytyvät internetpalveluista ja niitä julkaistaan talouslehdissä. Liukuva keskiarvo poistaa kurssidatan lyhytaikaisen heilunnan (ns. noise), jolloin kurssin kehityksestä on helpompi saada kuva. Kahdensadan päivän liukuvaa keskiarvoa käytetään yleisesti kuvaamaan pidemmän aikavälin kehitystä, 5-50 päivää ovat tavallisia lyhyemmän aikavälin kuvaajia. Mitä nopeampaa kauppaa halutaan käydä, sitä lyhyempää liukuvaa keskiarvoa käytetään.
Yksinkertaisimmillaan osakekurssin (tai indeksin) 200-pv. lka. antaa ostosignaalin kurssikuvaajan puhkaistessa liukuvan keskiarvon sen alapuolelta. Vastaavasti myyntisignaali saadaan kurssikuvaajan painuessa liukuvan keskiarvon kuvaajan alapuolelle. Toisen tulkinnan mukaan kurssikehityksen suuntaa haetaan suoraan 200-pv:n kuvaajan suunnasta. Kurssit ovat nousu-uralla, kun kuvaaja liikkuu ylöspäin ja lasku on päättynyt, kun kuvaaja on kääntynyt nousuun.
Käytännössä menetelmästä on lukemattomia variaatioita, joilla halutaan rajoittaa signaalien määrää kurssin liikkuessa lähellä liukuvaa keskiarvoa. Signaali voi syntyä esimerkiksi 20-pv. lka:n leikatessa 200 pv. liukuvan keskiarvon. Näin rajoitetaan edestakaista kaupankäyntiä, mutta toisaalta myöhästytään päätöksenteossa kurssin suunnan muuttuessa.
Liukuvien keskiarvojen ja muiden vastaavien teknisen analyysin menetelmien käyttö on saanut rahoitustieteen tutkijoilta varsin kylmän tuomion. Suuren suosion saanut "tehokkaiden markkinoiden" -teoria vie teoreettisen pohjan kyseisten menetelmien hyödyntämiseltä. Jos markkinat ovat heikostikin tehokkaat, ei osakekurssien historiatiedon tutkimisella tulisi pystyä saavuttamaan suurempia sijoitustuottoja.
Kuitenkin tällä ja viime vuosikymmenellä tehtyjen uusien tutkimuksien valossa teknisen analyysin täydellinen tuomitseminen vaikuttaa ennenaikaiselta. Esimerkiksi arvostetussa alan tiedejulkaisussa, The Journal of Finance (December 1992, No. 5) julkaistussa tutkimuksessa Brock, Lakonishok ja LeBaron tutkivat mm. 200-pv. lka:n antamien osto- ja myyntisignaalien tuottamia tuottoja. Tutkimus joka käytti amerikkalaisen DJIA-indeksin dataa 90 vuoden ajalta antoi varsin vahvan näytön menetelmän kyvystä ennustaa toteutuvia sijoitustuottoja.
Käytännössä teknisellä analyysillä saavutettavat edut ovat kuitenkin edelleen kyseenalaisia. Useimpien tutkimusten valossa "osta ja pidä"-strategiaan verrattuna liukuvien keskiarvojen menetelmillä ei ole saavutettu merkittävästi suurempia tuottoja, mutta tuoton hajonta eli riski on ollut pienempi. Käytännössä kaupankäyntikulut sekä varhaisemmassa vaiheessa realisoituva myyntivoiton verotus kuitenkin muuttavat tilannetta osta ja pidä -sijoittajan eduksi. Perinteiset menetelmät, osakesijoitusten hajauttaminen eri kohteiden kesken ja ajallisesti, ovat edelleen voimissaan.
Liukuvat keskiarvot ovatkin parhaimmillaan sijoittajan apuvälineenä haettaessa oikeaa myyntiajankohtaa muiden mittarien ennustaessa pörssinousun loppua; tai etsittäessä lisätukea luottamukselle tehdä osakesijoituksia kurssilaskun jälkeen.
Investori.com - J. Koistinen
