Lokakuu 2000
Sijoittajan nyrkkisääntöjä sijoitusriskien hallintaan
Esimerkkeinä käytetään Yhdysvaltain markkinoita, koska ne ovat hyvin dokumentoidut ja toimineet pitkään avoimelta markkinapohjalta.
Suomen osakemarkkinoiden pitkän aikavälin kehitys ei ole vertailukelpoinen nykytilanteeseen aikaisemman pienen kaupankäynnin ja markkinasääntelyn vuoksi.
Mitä on ollut ennen sitä on myös tulevaisuudessa
Tulevaisuudesta ei tiedä kukaan, mutta historia antaa meille kohtuullisen pohjan ennustaa tulevaa. Kunhan katsoo riittävän pitkälle taakse päin.
Osakemarkkinoiden kehitystä on pitkällä aikavälillä kuvannut toisaalta lyhyet ja nopeat arvonmuutokset, toisaalta pitkään jatkuneet nousu- tai laskutrendit.
Yhdysvaltain osakemarkkinoille sopii viime vuosisadalla (1900-l) vain kolme pitkää (reaalista) nousutrendiä. Ensimmäinen oli 20-luvun nousu, joka päättyi pörssiromahdukseen ja 30-luvun suureen lamaan. Toinen pitkä pörssinousu alkoi 50-luvun alusta ja kesti aina 60-luvun puoleen väliin. Pitkien nousu- ja laskutrendien sisään sopii nopeita lyhytaikaisia nousuja ja romahduksia.
Viimeinen 80-luvun alkupuolella alkanut osakkeiden nousutrendi on toistaiseksi jatkunut nousuvoittoisena. Nyt osakkeiden hinnat ovat historiallisesti tarkastellen poikkeuksellisen korkealla tasolla. Rahoitustieteen tutkijat keskustelevat parhaillaan johtuuko osakkeiden korkea arvostus pörssiyhtiöiden aidosti parantuneista kasvumahdollisuuksista, sijoittajien alentuneista tuottovaatimuksista vai ovatko hinnat yksinkertaisesti liian korkealla.
Lähin vuosikymmen tulee ratkaisemaan tämän kysymyksen.
Pitkä aika voi olla liian pitkä
Osakesijoitukset ovat pitkällä aikavälillä tuottaneet muita sijoitusmuotoja paremmin. Historiaan sopii kuitenkin hyvinkin pitkiä ajanjaksoja, jolloin osakkeiden reaalituotto, inflaatiosta puhdistettu tuotto, on jäänyt hyvin vaatimattomaksi tai jopa negatiiviseksi.
Dow Jones Industrial Average -indeksi putosi reaalisena muutoksena 60-luvun puolivälin huipusta reilussa kymmenessä vuodessa alle kolmannekseen huippuarvosta. Tämä jälkeen kesti aina vuoteen 1994 asti ennenkuin uusi reaalinen huippuarvo saavutettiin. Sijoittajasta, joka teki hankintansa 60-luvun lopulla tuo aika täytyi tuntua todella pitkältä.
- Investori.com elokuu 2000
Sijoittajan tulee siksi suhtautua osakemarkkinan riskiin varovasti ja huolehtia riittävästä hajautuksesta eri sijoitusinstrumenttien kesken.
Vaikka sijoittaja ei olisikaan pakotettu myymään osakkeita laskukauden aikana, on käytännössä varallisuusarvon laskulla aina vaikutusta vakuuksien ja taloudellisen turvallisuuden tunteen kautta. Kurssilaskun kesto on tietysti tuntematon ja se voi pahimmillaan olla hyvinkin pitkä.
Kuuluisaa ekonomistia John Maynard Keynesia lainatakseni, pitkällä aikavälillä olemme kaikki kuolleet.
Kassanhallinta: Pidä saatavien ja velkojen eräpäivät tasapainossa.
Kassanhallinnan nykkisääntö tarkoittaa sitä, että jos sinulla erääntyy 100 000 euron velka maksettavaksi kuuden kuukauden kuluttua, voit eräpäivien puolesta hyvillä mielin sijoittaa velan maksuun varaamasi rahat 6 kk määräaikaistalletukseen. Tai tehdä muun vastaavan pituisen rahamarkkinasijoituksen. Samassa tilanteessa sijoitus osakemarkkinoille olisi uhkapeliä. Hyvässä tilanteessa voit saada mukavan tuoton, huonossa mahdollisesti joudut maksuvaikeuksiin.
Osakkeilla ei ole eräpäivää, eikä siten ns. juoksuaikaa, kuten vaikkapa määräaikaistalletuksella tai normaalilla joukkovelkakirjalainalla. Osakkeisiin pitäisikin sijoittaa vain varoja, joita ei tarvita tiettynä eräpäivänä.
Rahakonetta ei ole olemassa
Mediassa, mainoksissa ja sijoituskirjallisuudessa tulee aina esiin uusia ylivoimaisia sijoitusmetodeja, "varmoja rahakoneita", jotka näyttävät tuottavan suuria sijoitustuottoja. Todisteena esitetetyt esimerkit ovat aina tarkoitushakuisia. Menetelmä voi olla laadittu samasta aineistosta, jolla sen toimivuutta osoitetaan. Testiaineistot ovat ajallisesti liian lyhyitä, tai verotuksen ja kulujen vaikutus sijoitustuottoon on jätetty tuottovertailussa huomioimatta.
Viimeistään menetelmän julkisuuteen tulo poistaa sen perustan. Rahan hakeutuessa tuottavaan kohteeseen, sen hinta nousee ja samalla ylisuuri tuotto katoaa.
Seuraa viisasta rahaa
Yksi parhaista sijoitusneuvoista on seurata ns. viisasta rahaa eli sijoittaa ihmisiin, jotka ovat kyvykkäitä hoitamaan hallinnoimiaan varoja. Tällainen henkilö voi olla taitava yritysjohtaja, kyvykäs yksityinen sijoittaja tai menestynyt salkun-/ rahastonhoitaja. Tällaisella henkilöllä tulee olla myös riittävän pitkä näyttö menestyksestä sattuman poissulkemiseksi.
Viisasta on myös seurata sisäpiirin liikkeitä. Tutkijat puhuvat tiedon asymmetriasta. Kun yrityksen johto myy tai ostaa oman yhtiön osakkeita on päätöksen takana keskivertosijoittajaa parempaa tietoa.
Ongelma on, ettei sijoittaja saa helposti tietoa viisaan rahan liikkeistä. Apuna on lehdistön, sisäpiirirekisterin ja erilaisten sijoitusraporttien seuraaminen.
Pidä kiinni menestyjistä ja hylkää epäonnistujat
Aktiivinen sijoitussalkun hoito vaatii hyviä hermoja, nopeaa päätöksentekoa ja systemaattista ennalta suunniteltua toimintaa. Sijoittajien suosiossa olevan osakkeen hinta nousee joskus hämmästyttävän korkealle ja näistä menestyjistä on hyvä pitää kiinni - ja antaa hinnan nousta.
Vastaavasti joskus hinta ei nouse tai laskee ilman näkyvää syytä yhä alemmas. Aktiivisen sijoittajan on pystyttävä luopumaan tällaisesta sijoituksesta ajoissa. Ennalta määritelty myyntisääntö ns. tappion katkaisusääntö auttaa tässä.
Vaikka teknisen analyysin hyötyjen tutkimusnäyttö on ristiriitainen, käyttävät useimmat sijoittajakonkarit sitä päätöksenteon tukena. Erityisesti hinnannousun loppuessa "yksinkertainen hinnan liukuvien keskiarvojen käyttö" auttaa myyntipäätöksen syntymisessä.
Analyytikot ovat ylipositiivisia
Tutkimusten mukaan sijoitusanalyytikot ovat säännönmukaisesti ylipositiivisia suosituksissaan. Analyytikoiden osakesuosituksista karkeasti vain yksi prosentti on myyntisuosituksia (Lähde: Zacks Investment Research 1999).
Ylimääräinen kaupankäynti lisää kuluja
Ylimääräinen kaupankäynti, salkun pyörittäminen lisää varmasti ainakin kuluja. Järkevän sijoittajan päämäärä on aina verojen jälkeisen, pitkän aikavälin nettotuoton maksimointi.
Osakkeita pitkään omistava varmistaa itselleen osinkotuoton ja pitää kaupankäyntikulut pieninä. Lisäksi näin lykätystä myyntivoiton veronmaksusta ja mahdollisesta hankintameno-olettaman hyväksikäytöstä verotuksessa muodostuu sijoittajalle ajanmittaan merkittävä hyöty. Salkkuaan vuosittain muuttava maksaa realisoituneesta myyntivoitosta vuosittain veroa. Pitkän aikavälin sijoittajan salkussa verottajankin osuus kasvaa "korkoa".
Muodikas on usein myös kallista
Muodikkailla asioilla on tapana maksaa paljon, myös sijoituskohteina. Sijoittajien kilpailu muodikkaista osakkeista ajaa hinnat ylös ja vastaavasti odotettavissa olevat tuotot alas.
Turvaa saavuttamasi varallisuus ja hyvinvointi riittävällä sijoitusten hajautuksella
Koko varallisuuden pitäminen osakkeissa ei käytännössä sovellu kenellekään. Sijoittajan on parempi suuririskisen ja mahdollisen nopean vaurastumisen sijaan tavoitella taloudellisen hyvinvoinnin asteittaista ja jatkuvaa parantamista. Riittävä hajautus eri sijoitusinstrumentteihin turvaa varallisuutesi perustan (ts. osakkeet, joukkovelkakirjat, talletukset ja muut rahamarkkinasijoitukset, vapaaehtoiset eläkesijoitukset, kiinteistöt ...).
Edellä kuvattu osakkeiden nousujen ja laskujen - aaltoliikkeen ymmärtäminen lisää tasapainoisen henkilökohtaisen varallisuudenhoidon hallintaa. Kun jokin varallisuusluokka, esimerkiksi osakkeet ovat nousseet voimakkaasti suhteessa muuhun omaisuuteen, tasapainottuu tilanne myymällä osakkeita ja ostamalla muita sijoituskohteita tilalle. Samalla suojaudutaan mahdolliselta osakkeiden kurssilaskulta. Jos myyminen tuntuu huonolta ajatukselta voi tilannetta tasapainottaa suuntaamalla uudet sijoitukset vähäriskisiin kohteisiin. Jos osakekurssit sitten laskevat, on sijoittajalla näin varoja hyödyntää potentiaalisesti edulliset ostokohteet.
Investori.com