Miten miljoonia huijataan
Suurpetkuttajien värikäs historia
Kari Nars
Tammi (2009)

Rahaa on huijattu jo 2500 vuotta, aina rahan käyttöönotosta alkaen. Kari Nars esittelee uudessa kirjassaan hyväuskoisten varojen nimekkäimmät petkuttajat. Vanhoista konnista mukana ovat mm. pyramidihuijauksen isä Charles Ponzi ja herrasmieshuijari Victor Lustig, jonka saavutuksiin kuuluu esimerkiksi Eiffel-tornin myynti rautaromuksi. Tuoreista tapauksista mukaan ovat ehtineet niin Suomen suurimmaksi talousrikokseksi kuvattu WinCapita kuin Bernard Madoffin miljardiluokan rahastohuijauskin. Kaiken kaikkiaan huijauksia esitellään seikkaperäisesti kymmenkunta.

Tohtorismiehenä Nars on paneutunut aiheeseen pieteetillä, ja teoksen kirjallisuusluettelokin on venynyt useiden sivujen mittaiseksi. Perusteellinen ote ei ole kuitenkaan tehnyt kirjasta kuivaa, pikemminkin päinvastoin. Teksti on sujuvaa; parhaimmillaan huijaustarinoita lukee kuin dekkaria.

Kirjaa lukiessa mieleen nousee pari kysymystä: miten huijarit kuvittelivat pääsevänsä kuiville, ja miksi ihmiset eivät ota opikseen? Ensimmäiseen kysymykseen Nars hakee vastausta kriminaalipsykologiasta. Kirja hahmottelee kevyesti huijarin psykologisen muotokuvan. Toinen kysymys onkin sitten pulmallisempi. Ehkä Luther oli oikeassa lainatessaan roomalaisia: ”Mundus vult decipi”. Maailma haluaa tulla petetyksi.

Kirjan loppusanoissa Nars antaa vielä lukijalle ”hajutestin”, jonka avulla huijarin voi vainuta jo kaukaa. Hyvänä oivalluksena on huijareiden vertaaminen maailman parhaana pidettyyn sijoittajaan Warren Buffettiin. Kysymys kuuluu: kuinka voi olla mahdollista, että verraten kokemattomat tekijät rohmuavat markkinoilta satojen prosenttien tuottoja, jos itse Buffett on kyennyt ”vain” noin 20 prosentin vuosituottoon pitkällä aikavälillä? Niinpä, yleensä liian hyvältä vaikuttavat lupaukset jäävät täyttämättä.

Jos herkulliset huijaustarinat ja taloushistoria yhtään kiinnostavat, kannattaa tämä kirja hankkia joululukemiseksi!