Lyhyen koron rahasto sijoittaa varansa rahamarkkinoille, eli alle vuoden pituisiin korkosijoituksiin. Tavallisia sijoituskohteita ovat valtion velkasitoumukset ja pankkien sijoitustodistukset.

Lyhyen koron rahasto on erittäin matalariskinen. Osa lyhyen koron rahastoista tavoittelee suurempaa tuottoa sijoittamalla myös yritysten velkapapereihin ja osan salkusta pitempiin korkoihin. Näissä riski on luonnollisesti jossakin määrin suurempi. Rahaston sijoitusperiaatteet ja riskiprofiilit selviävät rahastoesitteestä. Koska eri rahastot sijoittavat hyvin saman tyyppisiin kohteisiin, on rahaston perimien palkkioiden vertailu valintatilanteessa erityisen tärkeää.

Lyhyen koron rahastojen sijoitusperiaatteissa on jossakin määrin eroja, jotka voivat vaikuttaa rahaston turvallisuuteen poikkeusoloissa. Tutustu rahaston sääntöihin ja rahastoesitteisiin ennen sijoittamista.

Lyhyen koron rahastoa voi pitää pankkitilin korvikkeena. Toteutuva tuotto on yleensä käyttelytiliä selkeästi parempi, riskit hyvin pienet ja varat nostettavissa tarvittaessa. Parhaiten lyhyen koron rahastot soveltuvat lyhytaikaiseen varojen säilyttämiseen, osakesalkun kaveriksi riskiä pienentämään (sijoittajalle, joka ei ole kiinnostunut pitkistä koroista) ja vararahastoksi yllättäviin menoihin. Rahastoyhtiöt suosittelevat käyttämään lyhyen koron rahastoja kolmen kuukauden pituisista sijoituksista alkaen. Varat voi toki nostaa pois nopeamminkin.

Lyhyen koron rahaston suurin vihollinen on inflaatio. Verojen jälkeinen tuotto ei käytännössä anna riittävää inflaatiosuojaa ja sijoitettujen varojen reaalinen ostovoima pitkässä juoksussa laskee. Tämän takia pelkkä lyhyen koron rahasto ei sovellu pitkäaikaiseksi sijoitukseksi.

Lue myös: Investori - Sijoitussalkun rakentaminen

Joukkovelkakirjalainat, lyhyesti joukkolainat, sopivat lähes jokaisen sijoittajan salkkuun. Korkealaatuiset joukkolainat tarjoavat sijoittajalle pörssiosakkeita tasaisempaa tuottoa ja joukkolainat myös tasoittavat sijoitussalkun kokonaistuottoa, jos ajat sattuvat olemaan osakkeille heikommat.

Joukkolainoihin on helppo sijoittaa suoraan ostamalla laina sen liikkeellelaskijalta, hankkimalla laina jälkimarkkinoilta tai sijoittamalla epäsuorasti korkorahastojen kautta. Korkorahastojen kautta sijoitettaessa sijoittaja joutuu todennäköisesti luopumaan osasta tuottoa, mutta vastapainona hän saa ammattimaisen salkunhoidon, helpon rahaksi muutettavuuden ja mahdollisuuden sijoittaa pieniäkin summia.

Keskeisiä valintaperusteita joukkolainasijoitukselle ovat odotettu korkotuotto, laina-aika, otettu luottoriski ja likviditeetti. Yksinkertaisimmillaan joukkolainat ovat hyvin helppohoitoisia ja helposti ymmärrettäviä sijoituksia. Perinteisessä joukkolainassa sijoittaja lainaa varat ennalta määrätyllä korolla, tavallisesti 2-10 vuodeksi.

Nykyisin joukkolainat ovat yleensä arvo-osuusmuotoisia, ja niitä säilytetään sijoittajan arvo-osuustilillä pörssiosakkeiden tapaan. Lainasta maksettava korko voi olla kiinteä tai muuttuva, mutta se voi olla myös jonkin indeksin kehitykseen sidottu.

Mahdollisten luottoluokituksen muutosten lisäksi joukkolainojen hintoja jälkimarkkinoilla heiluttelevat korkotason muutokset. Jos markkinakorko nousee, laskevat joukkovelkojen hinnat jälkimarkkinoilla. Korkojen laskiessa joukkovelkojen päivän hinnat taas nousevat. Tätä kutsutaan korkoriskiksi.

Korkoriski on helppo ymmärtää, jos ajattelee sijoittajan aikaisemmin ostaneen lainan, joka maksaa parempaa korkoa kuin uudet markkinoille tulevat lainat. Parempaa korkoa maksavan vanhan lainan tulee olla siis arvokkaampi kuin uusien, joten korkojen laskiessa vanhojen korkopapereiden hinnat nousevat.

Korkotason muutokset vaikuttavat luonnollisesti myös korkorahastojen päivän arvoihin. Mitä pidemmästä lainasta, ns. ’pidemmistä koroista’, on kysymys, sitä suurempi on korkoriski.