Sijoitusvihjeiden seuraamisella on aina hintansa. Tätä kuvastaa hyvin Journal of Finance -lehdessä huhtikuussa 2001 julkaistu tutkimus: "Can Investors Profit from the Prophets? Security Analyst Recommendations and Stock Returns". Tutkijat Brad Barber, Reuven Lehavy, Maureen McNichols ja Brett Trueman kävivät läpi vuosilta 1985-1996 kaikkiaan yli 360.000 ammattilaisten laatimaa osakesuositusta.

Osakkeet jaettiin konsensussuositusten, 'keskimääräisten suositusten', mukaan viiteen luokkaan - vahvimmasta ostokandidaatista voimakkaimman myyntisuosituksen saaneisiin. Viiden, suositusten mukaan säännöllisesti tasapainotetun, salkun tuloksia verrattiin toisiinsa sekä yleiseen markkinakehitykseen.

Vahvimmista ostokandidaateista muodostettu salkku tuotti ajanjaksolla suurimman 18,8 prosentin keskituoton, kun taas vahvimmista myyntikandidaateista rakennettu salkku ylti vain 5,8 prosenttiin. Markkinatuotto vastaavalla ajanjaksolla oli 14,5 prosenttia. Suurin ennustusvoima oli pienissä yhtiöissä. Parissa sadassa suurimmassa yhtiössä tutkijat eivät löytäneet luotettavaa tuottoeroa eniten ja vähiten suositeltujen osakkeiden välillä.

Konsensussuosituksilla oli siis ennustusvoimaa, tutkijoiden mukaan vieläpä hämmästyttävän paljon. Suositusten hyödyntäminen edellytti kuitenkin sijoittajalta ripeää toimintaa analyysin julkistuksen jälkeen ja johti tutkijoiden käyttämässä mallissa hyvin aktiiviseen kaupankäyntiin. Tutkijat toteavatkin, että kun strategian edellyttämät kaupankäyntikustannukset otetaan huomioon, suositusten seuraamisella saavutettava ylisuuri tuotto katoaa. Ammattilaistenkaan laatimat vihjeet eivät siis välttämättä takaa trading-menestystä. Parhaiten sijoittaja hyödyntää tuoreita osakesuosituksia oman näkemyksen tukena myytäessä salkusta osakkeita tai hankittaessa siihen uusia.

Jos voisit lisätä sijoitustesi tuottoa prosenttiyksikön tai kaksi, olisi sillä erittäin merkittävä vaikutus varallisuutesi kehittymiseen pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi 10.000 euroa kasvaa 30 vuodessa kuuden prosentin tuotolla korkoa korolle 57.435 euroon. Seitsemän prosentin tuotolla päästäisiin vastaavasti 76.123 euroon ja kahdeksan prosentin tuotolla jo 100.627 euroon.

Mistä muutama prosenttiyksikkö lisätuottoa?

• verotehokas sijoittaminen (vähäinen salkun kierto ja pitkät sijoitusajat)
• kaupankäyntikustannusten minimointi (vähäinen salkun kierto, riittävä hajautus)
• edullisten sijoitustuotteiden käyttäminen, hoito- ja merkintäpalkkioiden minimointi
• sijoittaminen pitkällä aikavälillä tuottaviin kohteisiin (osakkeita salkussa oman riskinsietokyvyn mukaisesti)
• riittävä osuus salkussa pieniä yhtiöitä ja arvo-osakkeita, jotka tutkimusten valossa ovat tuottaneet pitkällä aikavälillä paremmin kuin suuret tai kasvuyhtiöt
• riski-tuotto -tarkastelussa tehottomien kohteiden karsiminen sijoitussalkusta

Tutkijat ovat havainneet, ettei sijoittajan hyötyfunktio ole symmetrinen tappioiden ja voittojen suhteen. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että 1 000 euron sijoitustappio aiheuttaa enemmän mielipahaa kuin 1 000 euron voitto mielihyvää. Voisi siis sanoa, että sijoittajat haluavat välttää tappioita enemmän kuin tavoitella voittoa.

Sijoittajan suhtautuminen tuoton tavoitteluun ja mahdollisiin sijoitustappioihin on tietenkin yksilöllistä. Tutkimusten mukaan sijoittajat haluavat kuitenkin keskimäärin enemmän välttää tappioita kuin hakea tuottoa. Jotkut ekonomistit käyttävät yksinkertaistettua 2:1 nyrkkisääntöä: euron tappio aiheuttaa kaksinkertaisen mielipahan euron voiton tuomaan mielihyvään verrattuna.

Haitalliseksi tämä tappiokammoksikin kutsuttu taipumus muodostuu, kun se vääristää päätöksentekoa. Pahimmillaan pelko virheellisestä sijoituspäätöksestä ja siitä seuraavasta katumuksesta voi estää sijoittajaa tekemästä mitään päätöksiä. Mielenrauhan säilyttämiseksi suuriakin varoja saatetaan esimerkiksi pitää pankin normaalilla käyttötilillä.

Valitettavasti sijoitusten välttäminen ei kuitenkaan poista riskiä. Rahan pitäminen käteisenä kun on varma tapa hävitä. Kolmen prosentin inflaatiolla raha menettää puolet ostovoimastaan 23 vuodessa. Pelkästään omaisuuden reaaliarvon säilyttäminen edellyttää jo kohtuullista sijoitustuottoa.