Pörssissä listatut rahastot tai indeksiosuusrahastot (engl. Exchange Traded Fund, ETF) toimivat periaatteessa kuten sijoitusrahastot, mutta niiden osuuksilla käydään kauppaa pörssissä osakkeiden tapaan.

Perinteisesti indeksiosuusrahastot ovat passiivisesti hallinnoituja ja ne pyrkivät seuraamaan jonkin tietyn toimialan, arvopaperiluokan, maan tai vielä laajemman indeksikorin kehitystä. Markkinoille on tullut myös aktiivisesti hallinnoituja ETF:iä. Ostamalla ETF-osuuksia sijoittaja voi hankkia jopa satoja eri osakkeita vastaavan sijoituksen yhdellä pörssikaupalla, ja näin onkin mahdollista saavuttaa erittäin tehokas hajautus pienin kustannuksin. ETF-osuudet mahdollistavat haluttaessa myös aktiivisen kaupankäynnin.

Helsingin Pörssissä on toistaiseksi listattuna vain yksi ETF, OMXH25-indeksiosuusrahasto (saatavana kahdelta liikkeellelaskijalta). Kotimaisen indeksiosuusrahaston lisäksi suomalaisen sijoittajan ulottuvilla ovat myös ulkomaisten kauppapaikkojen ETF-osuudet ulkomaankauppaa harjoittavien pörssivälittäjien kautta. Ulkomaisissa pörsseissä ETF:iä on tarjolla satoja, ja sijoituskohteiden kirjo on yhtä laaja kuin perinteisissä sijoitusrahastoissa.

ETF-osuuksilla voi nykyisin sijoittaa kustannustehokkaasti esimerkiksi kehittyville markkinoille, kiinteistösijoitusyhtiöihin tai vaikkapa kultaan. Tarjonta on monipuolistunut myös perinteisten osakeindeksiosuuksien osalta. Tarjolla on esimerkiksi lyhyeksi myyviä ETF:iä (ns. shorting fund), joiden arvo liikkuu osakemarkkinaa vastaan. Näiden kurssi siis nousee kun osakkeet laskevat, ja päinvastoin.

Indeksisijoittamisella sijoittamisen kulut pysyvät yleensä hyvin kurissa. Esimerkiksi passiivisesti hallinnoitujen ETF-rahastojen hallinnointipalkkiot (tyypillisesti 0.08-0.85 %) ovat huomattavasti pienempiä kuin perinteisten sijoitusrahastojen.

ETF-osuuksien ostoista ja myynneistä sijoittaja joutuu kuitenkin maksamaan välityspalkkion, aivan kuten osakkeiden kaupassa. Osuuksien säilytyksestä menee lisäksi mahdollisesti tili- ja säilytysmaksut. Kiinteiden kustannusten (välityspalkkiot) ansiosta ETF:t eivät sovellu pienten säännöllisten sijoitusten tekemiseen. Välityspalkkiot syövät helposti sen edun joka edullisissa hallinnointipalkkioissa saavutetaan. Pienet säännölliset sijoitukset onkin edullisempaa suunnata tilanteen mukaan indeksirahastoon tai hoidettuun sijoitusrahastoon.

Markkinoilla on myös indeksi-sijoitustuotteina markkinoituja kohteita, joiden todelliset kulut ovat huomattavan korkeat vertailukelpoisiin sijoituksiin nähden. Sijoittajan kannattaakin aina tehdä huolellista kuluvertailua eri vaihtoehtojen kesken.

Viisas sijoittaja varmistuu siitä, että osakesalkku on hajautettu mahdollisimman kattavasti eri toimialoille ja erityyppisten osakkeiden kesken (kasvuosakkeet, arvo-osakkeet, suuret yhtiöt ja pienet yhtiöt) sekä myös maantieteellisesti. Edullisilla osakerahastoilla, indeksirahastoilla ja ETF:llä laaja hajautus onnistuu jo melko pienelläkin pääomalla. Osakesijoitusten lisäksi salkkuun tulee ottaa turvallisia korkosijoituksia oman riskinsietokyvyn mukaisesti.

Suomessa on tarjolla valitettavasti varsin suppea määrä indeksisijoitusrahastoja. Sijoittamalla pelkästään näihin indeksirahastoihin, jotka seuraavat lähinnä suurten yhtiöiden pörssikehitystä, sijoittaja menettää ne loistavat mahdollisuudet joita pienet yhtiöt voivat tarjota.

Sijoitustutkimusten mukaan juuri pienet pörssiyhtiöt ovat tuottaneet sijoittajille paremmat tuotot pitkällä aikavälillä kuin suuret yhtiöt. Erityisesti pienet arvo-osakkeet ovat olleet sijoittajille tuottoisia.

Indeksituotteita kannattaa käyttää, kunhan samalla huolehtii riittävästä hajautuksesta. Suuriin yhtiöihin sijoittavien indeksisijoitusten rinnalle kannattaa ehdottomasti ottaa ETF:ä ja/tai hoidettuja rahastoja, jotka sijoittavat pieniin yhtiöihin. Sijoittaja saa näin huomattavan hajautushyödyn ja pääsee nauttimaan myös pienten yhtiöiden tuotosta.