Rating-palvelujen sijoitusrahastoille antamat tähdet perustuvat rahaston historialliseen tuottoon ja ne eivät takaa, että rahasto on hyvä sijoitus myös tulevaisuudessa.

Esimerkiksi tutkijat Christopher Blake ja Matthew Morey ovat selvittäneet Morningstarin tähtien ennustusvoimaan. Heidän tutkimuksensa "Morningstar's Ratings and Mutual Fund Performance" julkaistiin Journal of Financial and Quantitative Analysis -lehdessä syyskuussa 2000.

Tutkimuksen mukaan Morningstarin alimmat luokitukset - yksi tai kaksi tähteä - ennakoivat varsin hyvin rahaston kehityksen pysymistä heikkona myös jatkossa. Ennustusvoima ylemmissä luokissa osoittautui kuitenkin ongelmalliseksi. Tutkijat eivät löytäneet selvää tilastollista näyttöä siitä, että viiden tähden rahastot voittaisivat neljän tai kolmen tähden rahastot jatkossa. Tutkimuksen arvoa nykyisille sijoittajille vähentää se, että Morningstar on kehittänyt rahastoluokitustaan tutkimuksen jälkeen.

Rahastoluokitusten ennustuskyky palaa viimekädessä kysymykseen, onko sijoitusrahastojen menestyksessä pysyvyyttä vai vaihtelevatko kärkisijat enemmän tai vähemmän satunnaisesti. Tutkimus on löytänyt vain heikkoa ja ristiriitaista todistusaineistoa menestyksen pysyvyydestä. Sijoittajan kannalta mielenkiintoista on, että vahvinta pysyvyys on ollut heikoimpien rahastojen keskuudessa. Heikoimmat rahastot suhteessa vertailukelpoisiin rahastoihin ovat heikkoja todennäköisesti myös tulevaisuudessa. Tämä selittyy osittain heikkojen rahastojen perimillä suuremmilla palkkioilla.

Riippumattoman tutkimusyrityksen Dalbar Inc:n tekemä selvitys paljastaa, että amerikkalaiset yksityiset rahastosijoittajat pysyivät osakerahastoissa vuodesta 1984 vuoteen 2002 keskimäärin vain 29.5 kuukautta.

Heidän keskimääräinen tuottonsa oli vain 2.6% vuositasolla, vaikka osakerahastojen vertailussa usein käytetty S&P 500 -indeksi tuotti vastaavalla ajalla keskimäärin 12.2% vuodessa.

Tuottoero ei selity kuluilla tai sillä, että rahastot olisivat tuottaneet näin huonosti. Tutkimuksen mukaan suuri osa tuotosta hukkui sijoittajien metsästäessä huipputuottoja ja heidän näin päätyessä sijoittamaan eilispäivän guruihin.

Kuinka moneen sijoitusrahastoon sijoittajan pitäisi sijoittaa? Oikealle lukumäärälle ei ole olemassa mitään ”tieteellistä” arvoa. Liian pieni määrä voi johtaa puutteelliseen sijoitusten hajautukseen, mutta toisaalta liian suuresta määrästä voi olla monenlaista haittaa. Monet sijoitusneuvojat ovatkin sitä mieltä, että sopiva maksimimäärä sijoitusrahastoja on yksityissijoittajalle yleensä 8–10.

Jos rahastoja on hyvin paljon, ovat tavalliset käytännön asiat, kuten rahastojen seuranta ja verotukseen liittyvät raportoinnit, tarpeettoman monimutkaisia. Hyvin suuri määrä rahastoja ei juurikaan enää paranna hajautusta, ainoastaan kasvattaa kustannuksia monimutkaisen hallinnoinnin kautta. Salkussa voi olla myös niin pieniä rahastosijoituksia, ettei niiden kehityksellä ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Sijoittamista useisiin samantyyppisiin rahastoihin kannattaa välttää. Tällaiset rahastot sisältävät päällekkäisiä riskejä, eikä sijoittaja näin pääse hyödyntämään riittävää hajautusta. Päällekkäisissä rahastosijoituksissa piilee myös tehottoman sijoittamisen riski. Kun samalle markkinalle sijoittavia osakerahastoja lisätään salkkuun, lähestyy niiden yhteistuotto keskiarvoittumisen takia markkinatuottoa – ja lopulta sijoittajalla on käytännössä ko. markkinan ”indeksi-sijoitus”, jolla on kuitenkin hyvin korkea kulurakenne.