Sijoitusvihjeiden seuraamisella on aina hintansa. Tätä kuvastaa hyvin Journal of Finance -lehdessä huhtikuussa 2001 julkaistu tutkimus: "Can Investors Profit from the Prophets? Security Analyst Recommendations and Stock Returns". Tutkijat Brad Barber, Reuven Lehavy, Maureen McNichols ja Brett Trueman kävivät läpi vuosilta 1985-1996 kaikkiaan yli 360.000 ammattilaisten laatimaa osakesuositusta.

Osakkeet jaettiin konsensussuositusten, 'keskimääräisten suositusten', mukaan viiteen luokkaan - vahvimmasta ostokandidaatista voimakkaimman myyntisuosituksen saaneisiin. Viiden, suositusten mukaan säännöllisesti tasapainotetun, salkun tuloksia verrattiin toisiinsa sekä yleiseen markkinakehitykseen.

Vahvimmista ostokandidaateista muodostettu salkku tuotti ajanjaksolla suurimman 18,8 prosentin keskituoton, kun taas vahvimmista myyntikandidaateista rakennettu salkku ylti vain 5,8 prosenttiin. Markkinatuotto vastaavalla ajanjaksolla oli 14,5 prosenttia. Suurin ennustusvoima oli pienissä yhtiöissä. Parissa sadassa suurimmassa yhtiössä tutkijat eivät löytäneet luotettavaa tuottoeroa eniten ja vähiten suositeltujen osakkeiden välillä.

Konsensussuosituksilla oli siis ennustusvoimaa, tutkijoiden mukaan vieläpä hämmästyttävän paljon. Suositusten hyödyntäminen edellytti kuitenkin sijoittajalta ripeää toimintaa analyysin julkistuksen jälkeen ja johti tutkijoiden käyttämässä mallissa hyvin aktiiviseen kaupankäyntiin. Tutkijat toteavatkin, että kun strategian edellyttämät kaupankäyntikustannukset otetaan huomioon, suositusten seuraamisella saavutettava ylisuuri tuotto katoaa. Ammattilaistenkaan laatimat vihjeet eivät siis välttämättä takaa trading-menestystä. Parhaiten sijoittaja hyödyntää tuoreita osakesuosituksia oman näkemyksen tukena myytäessä salkusta osakkeita tai hankittaessa siihen uusia.