Sijoitussalkun kehitystä -- tuottoa ja riskiä -- on syytä seurata salkkutasolla. Yksittäisten sijoitusten päivittäinen seuranta johtaa helposti kokonaiskuvan hämärtymiseen ja emotionaaliseen tulkintaan riskistä.

Hajautetun sijoitussalkun ideana on juuri se, että yksittäisten sijoitusten erilaiset kurssimuutokset vaimentavat koko sijoitussalkun arvonvaihtelua. Sijoittaja, joka liian herkästi hermostuu yksittäisen sijoituksen kurssilaskusta ja päättää siirtää varat vahvistuneeseen kohteeseen, menettää hajautushyötyä. Lisäksi tällainen toiminta johtaa helposti myös nurinkuriseen tilanteeseen: sijoituksia myydään halvalla ja ostetaan kalliilla.

Parempi idea on aika-ajoin tasapainottaa eri sijoitusten osuudet sijoitussuunnitelman mukaisiin painoihin. Tällöin arvoaan kasvattaneesta arvopaperiluokasta siirretään varoja hitaammin kasvaneeseen arvopaperiluokkaan (esim. osakkeista korkosijoituksiin).

Mahdollisten luottoluokituksen muutosten lisäksi joukkolainojen hintoja jälkimarkkinoilla heiluttelevat korkotason muutokset. Jos markkinakorko nousee, laskevat joukkovelkojen hinnat jälkimarkkinoilla. Korkojen laskiessa joukkovelkojen päivän hinnat taas nousevat. Tätä kutsutaan korkoriskiksi.

Korkoriski on helppo ymmärtää, jos ajattelee sijoittajan aikaisemmin ostaneen lainan, joka maksaa parempaa korkoa kuin uudet markkinoille tulevat lainat. Parempaa korkoa maksavan vanhan lainan tulee olla siis arvokkaampi kuin uusien, joten korkojen laskiessa vanhojen korkopapereiden hinnat nousevat.

Korkotason muutokset vaikuttavat luonnollisesti myös korkorahastojen päivän arvoihin. Mitä pidemmästä lainasta, ns. ’pidemmistä koroista’, on kysymys, sitä suurempi on korkoriski. Jos sijoittaja tietää varmasti pitävänsä lainan koko sen juoksuajan, ei hän suoranaisesti altistu korkoriskille.

Osingot muodostavat pitkällä aikavälillä pörssiosakkeiden tuotosta karkeasti ottaen yhden kolmanneksen. Hyödyntääkseen koko tuottopotentiaalin ja kasvattaakseen sijoituksiaan korkoa korolle, sijoittajan tulisi sijoittaa saamansa osingot uudelleen.

Valtaosa yksityissijoittajien saamista osingoista vaikuttaisi kuitenkin menevän muuhun kuin uusiin sijoituksiin. Suomalaisten sijoittajien käyttäytymistä tutkinut KTT Elias Rantapuska toteaa vuonna 2006 tarkastetussa väitöskirjassaan, että vain yksi prosentti käteisosingoista ohjautuu edelleen sijoituksiin. Sijoittajilla näyttää olevan tutkimuksen mukaan kaksi erillistä ”henkistä kirjanpitoa”: osinkoina saadut tuotot saa kuluttaa, mutta pääomaan ei koskea.

Jokainen saa tietysti tehdä saamillaan osingoilla mitä itse mielii, mutta jos haluaa täysimittaisesti hyödyntää koron koron vaikutusta sijoituksissaan, tulee saadut osingot sijoittaa edelleen.